Lähiruokaa: perunaa siirtolapuutarhassa

Kesällä on ihanaa kun voi käydä torilla ja saa tuoreita, maistuvia aineksia ja herneitä ja kaikkea.

Vielä kivempaa on nostaa tuoreita perunoita omasta maasta ja laittaa ne saman tien kattilaan. Mies hoitaa melkein joka kerta kaivamisen, joten sievät pienet kätöseni säästyvät kovempiin hommiin.  Sen paremmalta ei ruoka voi maistua kuin pihakeittiössä laiteltu. Helsingin keskustan asukille tämä on todellista ylellisyyttä.

Perunamaan perustamisen olen tehnyt pariinkin kertaan, mutta isäni, joka on alunperin maatalon poika, kuokki minulle tänä kesänä sievät suorat vaot ja pisti perunat maahan. Siellä ne kasvoivat vauhdilla. Käytimme erilaisia lajikkeita, joten osa valmistui jo varhain ja osa on parhaimmillaan loppukesästä.

Meillä ei ole parveketta kotona, mutta olen kuullut muutamien tuttujen kasvattaneen perunoita jopa ämpärissä. Ei varmasti hassumpaa sekään, saa maistiaiset. Omalla palstalla on tilaa niin paljon, että ei ole pahemmin tarvinnut torimyyjiä perunaostoksin tukea. (muuten käytämme tosi mielelläme Hakaniemen torin upeita kasviksia ja mansikoita, joita tytär myy)