Perhe matkustaa. Autolla, julkisilla ja patikalla.

Helsinki on hieno paikka julkisten käyttäjälle. Autokaan ei ole paholainen vaan kaveri useinkin. Vaikka olen siis välillä käyttänyt paljon autoa kun kolmen lapsen harrastukset ovat vaatineet sukkulointia, myös joukkoliikennne on kovassa käytössä perheessämme. Ja aina on päässyt hyvin perille.

Asun perheineni Helsingin keskustassa. Tällaisten perheiden lapset käyttävät joukkoliikennettä luonnostaan. Ratikalla pääsee ja metrolla. Ja joskus junalla. 18-vuotiaan nuoreni mielestä ei ole mitään kiirettä ajaa ajokorttia vaikka vanhemmat patistavat. Nuori sukupolvi pääsee myös julksilla ja kävellen perille. Ajat muuttuvat ja myös vastuu ympäristöstä on tärkeää monille.

Matkustajista 85,2 prosenttia olikin syys–marraskuussa 2014 tyytyväisiä HSL-alueen joukkoliikenteeseen. Ei ihme. Se on oikeasti toimivaa ja innostaa väkeä käyttäjäksi. Liikenne vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä, jotta se vastaa muuttuvaan maailmaan. Yksi hauska kokemus on ollut Kutsu+.

Bangkokissa 1990-luvun lopulla asuessani liikkuminen tehtiin aina hengen ja terveyden kaupalla. Nyt se on jo parempaa. Olen asunut myös Singaporessa, missä auton pitäminen on kallista. Perhe teki ratkaisun jättää auto hankkimatta. Olin outolintu ja pyöräilin jonkin verran sekä kävelin läheiseen ostoskeskukseen.  Singaporessa oli erinomainen paikallismetro ja taksit olivat aidosti julkista liikennettä, saavutettavan hintaisia ja turvallisia. Hyvin sujui niin. Kun autoja oli vähemmän ja ostajia enemmän, myös auton vuokraaminen kuljettajan kanssa oli perheelle mahdollista, jos retkeilimme.

Tänään nuorimmaiseni harjoitteli joukkoliikenteen käyttäjän roolia yhdellä tavalla. Neiti oli matkalla tanssitunnille ja huomasi, että äiti ei ollut muistanut (HYI HYI) ladata matkakorttia. Hieman harmistunut lapsi soitti ja oli huolissaan, kuinka käy. Kokeilimme kortin latausta HSL:n automaatilla puhelimitse tehdyn etäneuvonnan avulla. Ei tult mittää. Ja sanottava on, että ei ole äitikään aina kovin innostunut latausautomaatin käyttäjä. Hetken mietimme, mitä teemme, mutta sitten kekkasin. Lapsi meni Ärrälle ja kiltti setä latasi kortin. Lapsi naputti maksun maksukortillaan ja homma oli hoidettu. Hienoa. Taas sai metro yhden tyytyväisen käyttäjän.