Eron vaiheista ja ihmisen kehityskaaresta on kirjoitettu niin paljon ja niin asiantuntevasti, etten uskalla siihen suuntaan paljon sohaista. Keskitynkin enemmän näihin suhdekuvioihin. Haavoittuvassa tilassa sitä saattaa kelpuuttaa mieltään ja kehoaan koskettamaan melkein mitä tahansa, mikä hengittää.
Jos sinulla ei ole varaa häränleikkeeseen leipäsi päälle, oletko mielummin ilman vai otatko vaan tilalle lauantaimakkaraa?Moni ottaa, kun pohtii, mikä on markkina-arvoni. Alkushokki voi saada fiksuimmankin naisen tai miehen tekemään lähes itsetuhoisia peliliikkeitä.
Itse olin eron jälkeen sellaisessa vaiheessa, etten halunnut ketään. No ihan periaatteen vuoksi piti jotain kokeilla, mutta eipä tuo huvittanut. Jos en olisi vain huomannut jo sitoutuneeni nykyiseen puolisooni, en varmaan olisi ketään etsinyt. Edes vuoteen lämmittäjäksi.
Toisin on käynyt monille naisille ja miehille ympärilläni. Eron jälkeen ollaan hetki lamaannuksissa. Mutta mitä kilpailullisempi tai suorituskeskeisempi ihminen on, sitä nopeammin hän tuntuu kaipaavaan todisteita omasta markkina-arvostaan.
Siinä ei paljon mietitä, mikä on oma arvo tai mitä ihan oikeasti haetaan suhteelta. tärkeintä on etsiä apinan raivolla todisteita siitä, että kelpaa kelle vaan.
Unohtuu, mitä arvostaa itsessään aivan eritysesti ja hyväksyy hetkellisesti vähemmänkin haluttavan hoidon, kunhan vaan ei tartte kohdata omaa itseä, omia heikkouksia ja omia toiveita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.