Pitäähän sillä harrastus olla. Hävettävän tädin totuudenhetki

 Kyllähän lapsella nyt harrastus pitää olla. Parhaalla viisi. Riippumatta siitä, mitä lapsi harrastaa, vanhempien tehtävä on mahdollistaa, kannustaa, kuljettaa ja kustantaa. 

Jos lapsi kehittyy lajissaan ja vanhemmalla riittää tarmoa, kannattaa asioita pohtia myös syvemmältä. Harrastus on tärkeää, sillä se voi

• ·         Kehittää ajattelua ja kognitiota
• ·         Kehittää mielikuvitusta ja päättelykykyä
• ·         Antaa mahdollisuuden luovuudelle
• ·         Poikia kykyjä kohdata monenlaisia haasteita ja
• ·         Tuoda puhdasta nautintoa.

 

Harrastukset voivat olla viihdyttäviä ja jännittäviä. Harrastukset voivat olla motivoivia ja rohkaisevia. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan nauttimaan siitä, mitä he tekevät. Lasten harrastukset luovat elämän rakennuspalikoita. On hienoa auttaa lasta valitsemaan hyvä harrastus ja kehittää sitä ajan mittaan.
 

Hävettävä täti törmäsi nyt jännään. Olen ihan oikeasti sellainen musamamma. Ja kulttuurimamma. Lapseni ovat – kaikki – laulaneet vuosia klassista, jazzia ja tehneet muuten musaa. Historioineet, kirjoittaneet. Sitten nuorin todella väänsi ja sai lopulta lopettaa vuosien pianotunnit. Eikä siinä kaikki. Nyt hän yllätti minut tässä elämässä. Ilmoitti, että aloittaa jalkapallon. JALKAPALLON. 

Siis minähän vihaan potkupalloa. Vihaan kentän reunoja. Ja oon silti,  hei, tietysti tosi oikeasti ja aidosti ihan innoissani. Lapsi sanoi, että haluaa olla osa joukkuetta. Se on jotain niin vierasta ja jännää minulle, että en voi muuta kuin mennä virran mukana ja kiinnostua.

Olen aina halunnut lasteni tietävän, että otan heidän harrastuksensa tosissaan. Välitän, miten menee. Sen sijaan en ole kyennyt sellaiseen ihan viimeisen tason ammattilaistasoiseen valmentavaan vanhemmuuteen. (Vaikka ystäväni muuta väittävät…) Jotkut ystäväni ovat siinä hyviä. Heidän lapsensa saavat mitalleja ja pääsevät pitkälle. 

Omani löytävät tiensä sieltä, mitä valitsevat. Ja hyviä heistä tulee. On tullut jo nyt.