Leiriläisiä

Meidän perhe on pitänyt niin kovaa vauhtia, että leireily ei ole ollut hirveän yleistä.

No. Me olemme olleet mökkeilijöitä ja seikkailijoita ihan omasta takaa. Aiempi mökki osui Nuuksion reunalle. Poikakin on käynyt miehen kanssa välillä Lapissa vaeltamassa ja talvella hiihdämme. Isommat ehtivät yhdessä asuinpaikassa jatkamaan sukuni perinteitä partiossa. Soitto ja musiikkijutut tai muutto pois veivät kuitenkin juuri sen illan, ja partio ja leirit jäivät. (Minua aina nauratti kun mietin heidän ohjaajiaan: omat vartionjohtaja-ajat ja -mokat ovat vieläkin muistissa, mutta paljonhan siinä oppi :-))

Nuorten leirit ovat mielestäni olleet yksi harrastusten parhaista anneista. Joka kesä on ollut pitkähkö musiikkileiri ja liikuntaleiri. Talvisin viikonloput ovat sisältäneet retkiä. Ja se mökki"leiri"  on aina tarjonnut luonnonrauhaa.

Tänä kesänä nuorin vietti viikon teltassa ja voi sitä riemua. Vaikka oli kova ikävä, kotiin hän tuli henkisesti metriä pitempänä. Taitavat ohjaajat ja kivat kaverit olivat ihan hurjan kivoja. Lisää leirejä!

Kakkonen oli kesällä riparilla. Nyt on jo oltu SeKo-leirillä sen jatkeeksi ja myöhemmin isoskoulutuksessa. Kotiin palaa tyytyväinen nuori, joka on saanut jakaa paljon asioita muiden, hänen kanssaan samassa elämänvaiheessa olevien nuorten kanssa. Se on parempaa kuin yökyläily, sillä elämän- ja tuttavapiiri laajenevat noiden reissujen aikana.

Se on turvallinen tapa itsenäistyä ja kasvaa reippaaksi, itseensä uskovaksi aikuiseksi.