Mikä pelotti Pariisissa? Samaa Helsinkiin?

Olimme perheen kanssa Strasbourgissa ja Pariisissa. En ollut ennen tutustunutkaaan Euroopan Neuvostoon, joka keskittyy ihmisoikeuksiin ja demokratian kehittämiseen. Paljon tuli opittua ja asioita pohdittua matkan mittaan.
Pariisissa huomasin, että kaupunki on levottomampi kuin joskus.
Turismi sen kun lisääntyy. Nähtävyydet eivät. Siispä siellä sai kärsiä hirveitä jonoja (muistan kyllä niitä lapsuudestakin, mutta että marraskuussa, viikolla, sateessa) ja tungosta.
Kaupungissa oli myös hämmentävää.
Hirveän paljon oli kodittomia, joista osa aika roiseja otteissaan, mutta suurin osa vain surullisen syrjäytyneitä.
Lauantai-iltana kun palasimme ettonelta, metro täyttyi vauhdikkaista kaupunkilaisista, joiden seassa tällainen maalaiscityn tyttö ihmetteli omaa olevaisuuttaan. Yöllä tekstiviestivaroitus kertoi, että väki oli palaamassa suurmielenosoituksesta työttömyyttä ja köyhyyttä vastaan. Onneksi eivät olleet liian agressiivisia nuo matkakumppanit.
Pelottavaa oli kuitenkin se, mitä myös meillä Helsingissä näkyy: muualta Euroopasta tulleet kerjäläiset.
Metrossa ja RER-junassa kerjäläiset valtasivat vaunun. Aikuiset soittivat ja yrittivät pakottaa antamaan rahaa. Perhe tuli liki ja vaati rahaa. 10 lasta, joiden vaatteista erottuivat puukot, tulivat huutaen vaunuun, valtasivat sen ja pitivät pelossa ihmisiä. Se oli oikeasti aika hirveä hetki.
Ranska lähetti pari vuotta sitten pois lukuisia bussilastillisia näitä onnettomia ihmisiä. Teko aiheutti mielenosoituksia. Enemmistö kansasta piti tekoa kuitenkin oikeana. Kerjääminen kiellettiin joillain alueilla. Vaikeaahan tämä on moraalisesti, mutta ihmettelen, miksi juuri nuo ihmiset maasta, vuodesta, kulttuurien kirjosta riippumatta toimivat yhteiskunnan ulkopuolella. Pariisissa näkee loistavia esimerkkiä onnistuneesta (ja epäonnistuneesta) kulttuurien kirjosta.
En ole vielä kyennyt ymmärtämään, loukkaako ihmisoikeuksia se, ettei halua pienen, ihan muualta tulevan joukon muuttavan omaa kaupunkiaan ja kotimaataan turvattomaksi. Aika ajoin säikähdän heitä täällä Stadissakin kun meinaavat ajaa autoillaan päälle ja heristävät nyrkkiä tai yrittävät työntää nuoren kesätyöläisen auton alle kun hän estää varkaudet ja sotkemisen tai pelottelevat lapsiani iltalenkillä.
Ihmettelen myös, olisiko oikeasti tehtävä niin, kuin Thomas Wallgren ja kummpanit ehdottivat järjestettäväksi palveluja Bulgariasta tai Romaniasta tuleville, ei integraatiohaluisille ihmisille. En jaksa uskoa, että olisi. Ihmisiä voi kunnioittaa, mutta ei houkutella sellaista väkeä, joka ei haluakaan olla mukana yhteisessä pelissä vaan tekevät muille pahaa oman edun nimissä, välittämättä mistään.

***************

Humaanius meinaa estää tällaista kirjoittamasta. Minua kuitenkin kiusaa se, että pitäisi vain hyväksyä irtaantuminen siitä kunniantunnosta, jota vielä on enemmistöllä Suomessa riippumatta kansallisuudesta tai taustasta. Uskon tätä kirjoittaessanikin, että ihmisiä pitää auttaa, mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei oikea vaihtoehto ole ainakaan tukea kaaosta.