Työkaveruus, tuo taitolaji tukeville ihmisille ja ja arvostuksen antajille

Vietämme työpaikalla aikamoisen leijonanosan elämästämme. Hyvä työyhteisö on sellainen, jossa on hyvä tehdä työtä, mutta myös elää elämäänsä. 

Hyvä työkaveri tekee, minkä lupaa, auttaa tarvittaessa ja on suht hyvällä tuulella. Hän saattaa tietää verkoston tai tietolähteen, jonka avulla käsillä olevat hommat hoituvat. Hänen kanssaan voi ideoida ja löytää ratkaisuja. Häneltä saa palautetta. Ja hätätilassa hän vielä lohduttaa, jos jokin homma menee pieleen tai muuten vaan v.taa, ei kun harmittaa. 

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Olen itsekin vain lähes täydellinen työkaveri, vaikka lukijani varmasti toisin uskovatkin ;-) Yleensä olen kuitenkin saanut hyvää palautetta työtoveruudesta ja siitä, että luon ympärilleni hyvää henkeä.Ja sellainen pyrin olemaan: asioita eteenpäinvievä ja luotettava ihminen, jonka kanssa saa, mitä tilaa. 

Kuten ihmiset aina, olen joskus huonolla tuulella ja joskus tunnen tarvetta vetäytyä tai vaikutan tiukalta ja pelottavalta nuoremman silmissä.  Jos huomaan tällaista, pyrin petraamaan, sillä mielestäni työpaikka on työntekemistä ja onnistumisia varten.

Erityisesti arvostan sitä, kun työkaveri koputtaa olkaan ja pyytää sivulle ja kertoo, missä voisin parantaa panostani.Silloin olen iloinen sekä työtoveristani että siitä, että minua on haluttu kannustaa kehittymään.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Tänäänkin oli ihan monipuolinen työpäivä ja osallistuin joihinkin palavereihin. Olen sillä lailla etuoikeutettu, että saan työskennellä hyvin älykkäiden ja pystyvien ihmisten kanssa.
Jos et halua lukea urputtelua turhasta, hyppää lopun yli.
Tänään jäin kuitenkin pohtimaan hyvää työtoveruutta..Minusta erääseen kokemukseeni sisältyy jotain hyvän työtuttuuden ytimestä. (tapahtuman henkilöt tai heidän osastonsa/tiiminsä/muu identiteettinsä ei ole - minua lukuunottamatta - tästä pääteltävissä)

Yhtessä palaverissa hämmästyin. Tunnen ja törmään työssäni jonkin verran henkilöön, joka haluaa paljon vertaistukea. Homma toimii usein molempiin suuntiin: Olen itsekin saanut häneltä materiaalia työhöni. Työtuttuni usein valittaa, ettei saa arvostusta tai tukea tai että hänen panoksensa johonkin jää huomiotta kun muut omivat kunnian. Kuuntelen häntä ja olen todennut usein, että mielelläni haluan häntä olla buustaamassa.Niin sitä tehdään työkaverille.
Joitain aikoja sitten tämä henkilö pyysi apua erääseen tehtävään, johon minun osaamiseni toisi lisäarvoa. Tietenkin sovin hänen kanssaan palaverin. Kehitimme hyvän idean, ja sille vielä hyviä toteuttajia. Väitän, että panokseni oli merkittävä. 

Tänään tämä henkilö esitteli eräässä palaverissa ideariihemme tulosta. Nyt se olikin hänen ja osittain erään  merkittävän henkilön kehittämä, kuulemma. Mie piirustin paperiin ja hihittelin. Samalla muistin, että paljon tarvitaan luottamuksen saavuttamiseen, mutta vähän taas tarvitaan luottamuksen muuttumiseen vähemmäksi luottamukseksi.

 Pohdittuani tapahtuman merkitystä  päädyin siihen, että huhhahhei ja olipas hassu juttu. Jotain siitä jäi kuitenkin minua kaihertamaan. .En mä oikeasti tarvinnut tuosta erittäin pienestä asiasta kunniaa, tuollaista sattuu usein.
Se, mikä sai minut tätä vatvomaan, oli ristiriita henkilön omien tunnustuksensaamistarpeiden ja toteuman välillä.  Töissä ei olla vain keräämässä pikavoittoja, vaan rakentamassa yhteistä onnistumista. Meillä onkin työyhteisössäni paljon ihmisiä, joille kiitoksen jakaminen ei ole vierasta. Paljon hyvää henkeä ja yhteisöllisyyttä.

Sellainen oli se tarina. Eiköhän se nyt unohdu kun sain sen jakaa. Ettehän kerro kellekään, että tällaisia mietin!