Pianovanhempi avautuu, osa 17+x

Nyt se on tehty, mutta eihän se sinänsä mitään ollut. Yksi etappi vain.

Lapsi suoritti pianon perustutkinto 1/3:n. Hän on päättänyt ottaa ikätoverit kiinni, kun pianonsoitto aloitettiin vähän myöhässä. Ja hyvin on ottanutkin.

Onnittelen itseäni, että kykenin istumaan ihan rauhassa ja juttelemaan paikalle pysähtyneen viulunopen kanssa sillä aikaa kun lapsi pimputti koettaan. Mutta minun osuuteni tuohon suoritukseen olikin jo tehty. Lapsi oli kannustettu harjoittelemaan ne inhottavat ekat kerrat kun kappaletta vielä kahlataan yhdellä kädellä eikä se ole vielä ”hieno”. Ja olen myös saanut tuossa loppumetreillä perustella, miksi ehdotus metronomista tai sävyjen lisäämisestä ei tarkoita, että pitäisin lasta huonona soittajana, rytmitajuttomana tai tyhmänä. Tai että olisin ilkeä.

Ja helpolla olen päässytkin, sillä minua on viimeisellä kierroksella siunattu tyttärellä, joka elää musiikille ja tiedottaa, että vaikka sisaruksia kiinnostaa kaikenlainen musa, hän on enemmän ”tällainen klassinen pianisti”.

ps. En malta olla kehumatta. Arviossa luki mm. Aivan mahtava 1.-tutkinto.

Juu juu. On tästä matkaa aivan mahtavaan kakkostutkintoon, mutta tänään olemme voittajia.