Kun olin reilu
parikymppinen, tapailin pari kertaa itseäni hitusen vanhempaa juuri eronnutta
miestä, joka etsi laastaria. Hän näytti minulle lukaalinsa Etu-Töölössä ja
kutsui vapun viettoon ystäviensä luokse viikon päästä tapaamisestamme.
Ensimmäinen kiistamme olikin sitten se, kun kerroin jo sopineeni vapun
ohjelman. En kuulemma osannut sitoutua häneen ja olin epäluotettava.
Mies soitteli kovasti töihin ja ehdotti treffejä ja lupasi kuskata
minua työmatkoillani, jotka taittuivat ihan kivasti ratikallakin.
En silloin vielä tajunnut, että olin törmännyt: ihmiseen, joka ulkoisesta menestyksestään huolimatta tarvitsi jonkun ollakseen ihminen. Hänellä
oli niin kova kiire löytää suhde ja näyttää entiselle puolisolleen saaneensa
uuden, että hän oli valmis avaamaan ovensa ja elämänsä, sekä muuttumaan,
jotta suhteemme olisi todella käynnistynyt. Äänestin nopeasti jaloillani.
On suuri ero
siinä, miten kukakin sitoutuu suhteeseen. Amerikkalaisissa sitcomeissa yksi
pahin mies- tai naisystävän servaamistapa on todeta, että hän on syvemmin komittuitunut
suhteeseen kuin mitä itse olet. Puhutaan suhteen sponsorista, osapuolesta, joka antaa
enemmän tai luopuu enemmästä voidakseen pitää kiinni hyvästä löydöstään.
Rooli ei
välttämättä pysy samana jokaisessa suhteessa. Mutta sen vaan sanon, että jos
ihminen ei tunne itseään ja ole itselleen rehellinen suhteessa, se ei johda
hyvään. Jos yrittää vain lämmön kaipuun vuoksi kovasti sitoutua toiseen vaikka
liekki ei yhtään roihuakkaan, kannattaa ennemmin vaikka poiketa lelukaupassa.
(jos saan hetken olla brutaali) Sieltä saa ihan yhtä tyydyttäviä ”kumppaneita” ja ilman jatkuvaa epämukavuuden
tunnetta. Mutta jos löytää itsensä kaipaamassa todellista rakkautta ja
yhdessäoloa, silloin se sitoutuminen kannattaa.
Olen kuunnellut
ystäviäni, jotka ovat epätyydyttävässä suhteessa, kun ei ole helppoa jättää itseään
enemmän sitoutunutta partneria. Olen myös kuunnellut Karia, joka päätti ihan
alkutaipaleella, ettei halunnut suhdetta naiseen, joka sitten soitteli ja
viestitti seuraavat kaksi kuukautta kuvitellen olevansa siihen oikeutettu. Kävi niin, että Kari alkoi uskoa toimineensa väärin kun ei sitoutunut
tähän suhteeseen.
Satutettu
kumppani onnistui syyllistämään Karin miettimään kyvyttömyyttään sitoutumiseen,
vaikka kyse oli alun perinkin vain siitä, ettei homma koskaan lähtenyt kunnolla
käyntiin. Karilla oli oikeus valita toisin. Hänen ei tarvinnut pelastaa
itselleen vierasta ihmistä eikä kiinnostua ihmisestä, joka ei kiinnostanut. Se
ei ollut epäonnistumista, vaikka toinen niin väittikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.