Toka kierros 7: Aina ei vaan mätsää ja sekin on okei

Kun olin reilu parikymppinen, tapailin pari kertaa itseäni hitusen vanhempaa juuri eronnutta miestä, joka etsi laastaria. Hän näytti minulle lukaalinsa Etu-Töölössä ja kutsui vapun viettoon ystäviensä luokse viikon päästä tapaamisestamme. Ensimmäinen kiistamme olikin sitten se, kun kerroin jo sopineeni vapun ohjelman. En kuulemma osannut sitoutua häneen ja olin epäluotettava. 

Mies soitteli kovasti töihin ja ehdotti treffejä ja lupasi kuskata minua työmatkoillani, jotka taittuivat ihan kivasti ratikallakin.

En silloin vielä tajunnut, että olin törmännyt: ihmiseen, joka ulkoisesta menestyksestään huolimatta tarvitsi jonkun ollakseen ihminen. Hänellä oli niin kova kiire löytää suhde ja näyttää entiselle puolisolleen saaneensa uuden, että hän oli valmis avaamaan ovensa ja elämänsä, sekä muuttumaan, jotta suhteemme olisi todella käynnistynyt. Äänestin nopeasti jaloillani. 

On suuri ero siinä, miten kukakin sitoutuu suhteeseen. Amerikkalaisissa sitcomeissa yksi pahin mies- tai naisystävän servaamistapa on todeta, että hän on syvemmin komittuitunut suhteeseen kuin mitä itse olet.  Puhutaan suhteen sponsorista, osapuolesta, joka antaa enemmän tai luopuu enemmästä voidakseen pitää kiinni hyvästä löydöstään.

Rooli ei välttämättä pysy samana jokaisessa suhteessa. Mutta sen vaan sanon, että jos ihminen ei tunne itseään ja ole itselleen rehellinen suhteessa, se ei johda hyvään. Jos yrittää vain lämmön kaipuun vuoksi kovasti sitoutua toiseen vaikka liekki ei yhtään roihuakkaan, kannattaa ennemmin vaikka poiketa lelukaupassa. (jos saan hetken olla brutaali) Sieltä saa ihan yhtä tyydyttäviä ”kumppaneita” ja ilman jatkuvaa epämukavuuden tunnetta. Mutta jos löytää itsensä kaipaamassa todellista rakkautta ja yhdessäoloa, silloin se sitoutuminen kannattaa.

Olen kuunnellut ystäviäni, jotka ovat epätyydyttävässä suhteessa, kun ei ole helppoa jättää itseään enemmän sitoutunutta partneria. Olen myös kuunnellut Karia, joka päätti ihan alkutaipaleella, ettei halunnut suhdetta naiseen, joka sitten soitteli ja viestitti seuraavat kaksi kuukautta kuvitellen olevansa siihen oikeutettu. Kävi niin, että Kari alkoi uskoa toimineensa väärin kun ei sitoutunut tähän suhteeseen.

Satutettu kumppani onnistui syyllistämään Karin miettimään kyvyttömyyttään sitoutumiseen, vaikka kyse oli alun perinkin vain siitä, ettei homma koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Karilla oli oikeus valita toisin. Hänen ei tarvinnut pelastaa itselleen vierasta ihmistä eikä kiinnostua ihmisestä, joka ei kiinnostanut. Se ei ollut epäonnistumista, vaikka toinen niin väittikin.