Iltapäivän enkelit ja koulupäivän turvaajat

Sukulaistyttö työskenteli kouluvavustajana ja henkilökohtaisena avustajana. Upeaa työtä ja toi paljon kokemusta. Sitä vain sivusta ihmettelin, että palkkaa ei juuri maksettu (toki hän oli uran alkutaipaleella, mutta ei kokemuskaan sitä kasvata) ja muutenkin työsuhteen ehdot olivat heikot.

Lapseni ovat saaneet onnen osallistua iltapäiväkerhon toimintaan koulun jälkeen. Ainakin Kaisaniemen koulussa on aivan upeita ihmisiä kerhoa ohjaamassa ja he ottavat työnsä tosissaan.

Kun menee paikalle, lapset ovat erilaisissa, kutakin kiinnostavissa hommissa. Kerho tekee retkiä. Ohjaajat ehtivät olla kiinnostuneita lapsista myös yksilöinä, vaikka lapsia on aika monta.

Joulun aikaan jaettiin jokaiselle lapselle diplomi siitä, missä he ovat onnistuneet. Omanikin oli syksyn "luottolapsi", lapsi, jonka sanaan voi luottaa ja joka hoitaa hommat. :-)

Jotenkin käy aina välillä mielessä, että nämä upeat ihmiset ansaitsisivat palkkaa työstään. Ja ehkä myös lomat. Kenties jopa turvatun työsuhteen.

On se vaan kumma, että tämä ei meiltä onnistu.

Kohtaako tarve ja kysyntä? Saako yrittäjä lomailla?

Tuttavani kirjoitti tänään Facebookissa tulevan kesän haasteista. Vauva syntyy kesäkuussa ja hänpä olisi fksuna tyttönä jo varmistanut kaste-juhlan päivämäärän ja varannut seurakunnalta ja pitopalvelulta ajat, jotta sukulaiset varmasti kiireisenä hää- ja lomasesonkina pääsevät paikalle.

No. Seurakunta ei varaa aikoja etukäteen, ettei tule varauksia, joita sitten lähempänä ei pidetä ja saattaa myös sattua jotain ikävää. Ymmärrettävää toisaalta, toki.

Enemmän nuori rouva oli suivaantunut siitä, että kahlattuaan ison joukon pitopalveluita, hän ei löytänyt yhtäkään, joka olisi ollut halukas palvelemaan heinäkuussa, parhaana juhla-aikana. (saman huomasin pari vuotta sitten). Eräs yrittäjä sitten vastasi, että asiakkaan pitää ymmärtää yrittäjän tarvitsevan lomansa. On kohtuutonta vaatia, että palvelua saisi juhannuksena, heinäkuussa tai jouluna.

Varmasti näin onkin yksittäisen ihmisen, varsinkin vaikka koululaisten äidin tai isän kannalta. Toisaalta palvelu parhaaseen sesonkiaikaan voisi vaikka sisältää pyhälisän ja sitten yrittäjä voisi matkustaa low-seasonilla. Ihan varmasti viivan alle jäisi enemmän.

Lisään vielä, Että kävin tänään Bulevardilla yrittämässä kivijalkakauppoihin. Poikkea putiikissa- kampanjakin tähän kehoittaa. Ihania kauppoja siellä ympärillä. Mutta: jos aukioloaika on 10 - 17, kuka työssäkäyvä ehtii shoppaamaan? En minä ainakaan ilman erityisjärjestelyjä. Töölöläinen Wiipurin erityiskorsettiliike sentään on auki 17:30 asti. Se helpottaa ehtimistä. Tuen yrittäjiä mielellään. On se toista kuin käynti Prismassa.

Marimekosta mallia työhön

Käyn aika usein Marimekossa ja olen hämmästyttänyt itseäni ostamalla sieltä aika paljon ja vielä käyttämälläkin ostoksia.

Tällaisen, ainoan koossaan valmistetun löysin tänään.

Käydessäni olen kiinnittänyt huomiota yrityksen kulttuuriin. Ensinnäkin liikkeissä on sellainen olo kuin kotiin tulisi. Kaikki myyjät tervehtivät ja ovat selvästi paikassa, jossa haluavatkin olla.
Liikkeiden tunnelma on myös sisustuksen osalta ihq. Siellä on mukava haahuilla. Ja kaiken lisäksi uusista malleista löytyy, mitä olen toivonutkin. Toisin oli männävuosina, jolloin minulle ilmoitettiin, että "Ei meillä ole housuja noin lyhyille"

Mistä se hyvä tunnelma johtuu? Ilmeisesti niillä on vaan draivi päällä ja hyvä henki. Yhtenä syynä uskon olevan johdon. (täysin valistumaton lausuntoni) Evidenssinä kaksi kokemusta: Ystävämyynnin aikaan Mika Ihamuotila ilmestyi kassalla jonottaessani paikalle ja kysyi huhkivilta työntekijöiltään, miten heillä menee. Aleksanterinkadun liikkeessä asioidessani Ihamuotila ilmestyi taas paikalle ja sanoi ohimennen, että hyvältä näyttää, jatkakaa samaan malliin.

Olisiko sillä vaikutusta? Uskon, että on.

Ite oot, mut kiitos!

Paljon tulee ihmisillä oksennettua nettiin. 

Meidän kaikkien on niin helppoa kirjoitaa kommenttivirtaan patoutumamme, pelkomme, ennakkoluulomme, katkeruutemme, kateutemme ja ihan mitkä vaan mielen mustimmissa syvyyksissä syntyvät ajatukset. 

Ihan sama, mitä käsitellään, hörhöt hyökkäävät lehtien ja nettipalveluiden kommenttipalstoille ja tuhoavat laadukkain argumentein kaiken rakentavuuden. Hörhöt? Eivät vain he, vaan usein ihan normaalit ihmiset, joille ihan itsenäinen netinkäyttö asiallisesti on ylivoimaista.

• Oletko äiti? Mainitse se, niin sut tuomitaan hösöksi, ja jos toivot lapsille turvallisuutta, sinua ilkutaan ja sanotaan, että pistä kuule se pentu tuleen vaan.
• Valitatko heikoista lumitöistä? Tulisit etelän kermapeppu tänne pohjoiseen katsomaan talvea. Samalla voisi tarjota sulle vähän muitakin ”herkkuja”, että tietäisit jotain elämästä.
• Oletko mies? V:n sika.
• Oletko poliitikko? Vihaan sua. Otat ihan varmasti jostain pimeetä rahaa. Audi on jo tilattu ja mökki rakenteilla tästäkin projektista välistä vedetyillä rahoilla. Omaa etua valvot kaikki ne illat lautakuntien, valtuuston, eduskunnan tai milloin minkäkin kokouksissa, etkä piittaa meistä äänestäjistäsi yhtään. Ja sua en ainakaan äänestäisi.
• Oletko nuori? Kannattaa kuule mennä ihan nyt vähän kasvamaan ennen kuin tuut tänne mitään laukomaan. 

Tänään kuitenkin tajusin, että nuorissa, joita syytämme netissäroikkujiksi ja nettikiusaajiksi tai –kiusatuiksi voisi olla meille mallia.

Joskus lueskelen mitä hassumpia face-ketjuja.  12 -17 –vuotiaita tyttöjä seurattuani en voi kuin ihailla.

Ensin yksi laittaa kuvan. Sitten kavereiden kuuluu laittaa sille kommentti tähän tapaan: ”Oot ihanin”, ”Herranjumala, miten kaunis”, ”Vaiks kui ihana kulta” tai ”Ooooooot ihan tajuttoman nätti!!!!!!!!”

Ja kuvan omistaja vastailee esim. ”ite oot, mut kiitti <3 <3 <3” Ja sitten sama toistuu toisella seinällä.

Mitäkö siis opin? No sen, että tolla asenteella ei voi kun tulla parempi maailma.

.