keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Koiran kuolema

Tyttö pitää pientä Tippeä sylissä. Eläinlääkärin piiikki alkaa tehota. Pieni keho rentoutuu. Silmät lupsuavat. Lopulta ne sulkeutuvat. Pää on painunut emännän kädelle. Lopulta kuono piiloutuu rakkaan ihmisen kylkeen.
Hengitys tuntuu vielä.
Eläinlääkäti tulee luoksemme ja laittaa useamman putkellisen lääkettä - yliannostuksen.
Hiljalleen hengitys lakkaa.
Sydänäänetkin loppuvat.
Pää retkahtaa.
Istumme siinä aikamme ja silitämme rutiininomaisesti pientä lämmintä ruumista.
Lopulta nostamme pienen karvakasan sylistämme. Sanomme hiljaa moi.
Lähdemme.
Se oli siinä.

-------------------------------

Tipen lopettaminen, piikki, lopullinen hoito. Eutanasia, kuten sitä kutsutaan, on kova ratkaisu.

Minä haudoin asiaa päässäni, sillä asia oli tulossa vääjäämättä eteen.

Ajattelin, että kolme villakoiraa voisi olla ihan ok jonkin aikaa. 

Aloin puhua uudesta pennusta. Mies ei oikein innostunut kolmannesta - hän kun taluttaa koiria todella paljon. Lapsi innostui. Kerroin miehelle, miksi haluan uuden koiran ja hän hyväksyi.

Tippe sai ison kohtauksen viime viikonloppuna. Lapsikin näki sen, mitä usein tapahtui öisin. Päätin, että nyt on aika. Miksi pitkittää sellaista, mikä on vääjäämättä edessä. Kerroin. Lapsi itki.

Varasin ajan. Ja kaikki kävi niin äkkiä.
--------



Nyt on hetken suru. Ensi maanantaina se liudentuu iloon. Tänään ostimme hihnan ja pannan, pesän ja pari lelua. Katsomme eteenpäin.


Pesä odottaa nyt uutta asukasta. Russelia.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.