Kiitos ystävät ja satunnaiset hängöroundit

Bloggaan ilokseni.
Nyt huomaan, että joku lukeekin näitä. Moni on sanonut lukevansa ja tilastot näyttävät kuukauden saldon nousevan kolmannelle tuhannelle.
Kiva!
Aion olla hävettävä jatkossakin :-)
t. teidän Hävettävä tätinne

Ottomaaneista Kaartin pataljoonaan ja sieltä mun sydämeen

Sotilassoitto oli Ottomaanien salainen ase, joka innoitti joukot transsiin ja uskomattomiin suorituksiin. Sotilasmusiikilla on ihan oma sijansa sydämessäni, sillä äitini opetti minua jo pienenä arvostamaan vaskia. Äidin isä oli Lappeenrannassa aktiivipalveluksessaan myös sotilassoittaja (samoin sivutoiminen varuskunnan valokuvaaja). Oppinsa hän oli saanut Kaartissa. Vieläkin meillä on tallessa luurankotakki ja punaiset housut noilta ajoilta.  Äiti pitää kaikesta torvimusiikista, ja siirsi minuun asenteensa.

Nykyään sotilassoittokuntien repertuaari on laaja  ja soitto on ammattimaista. Jos ette tunne tätä kulttuurin osaa, suosittelen tutustumaan. Tiedättekö, että Suomen vanhin ammattiorkesteri on 194-vuotias Kaartin soittokunta? Kyllä vaan. Pääsemme taas huomenna kuulemaan sitä Musiikkitalolle. Siellä on mielenkiintoinen ohjelma ja Verdiä ja Vagneriakin luvassa.

Kaartin soittokuntaa ja sen eri kokoonpanoja sekä tyylilajeja voi kuulla monenlaisissa ympäristöissä. Miljazz Santahaminassa kesäisin on ollut tapahtuma, josta olen todella nauttinut, vaikka tänä vuonna sää ei suosinutkaan. Ensi vuonna Helsingin osuus taidetaan pitää keskustassa. vartioparaatien yhteydessä. Suosittelisin myös loppukesään Haminatattoota, jossa hienossa ympäristössä näkee mitä näyttävämpiä kuviomarsseja, kuulee upeita bändejä ja tutustuu samalla myös kansainväliseen menoon. Sopii koko perheelle!

Lappeenrannan sotilassoittoperinne oli vaarassa kun varuskunta pieneni ja lopulta lakkautettiin toimintojen siirryttyä Mikkeliin ja Vekarajärvelle. 90-vuotinen musiikkilahja kaupungille ei kuitenkaan kuollut. Nytkin Rakuunasoittokunta toimii kaupungissa Maasotakoulun ohessa. Viimeksi kuulin heitä Vekarajärvellä, kun mieheni toimi sotilasvalan esilukijana. (Oli muuten hieno tilaisuus, läsnä noin 5 000 ihmistä) Soittamassa näytti olleen mm. vanha koulu- ja musiikkiopistokaveri. Organisaatio uudistuu taas, mikä on aina vaikeaa ihmisille. Aika näyttää, miten tämä vaikuttaa. Soittajia joka tapauksessa arvostetaan.

Olen kiitollinen siitä, että äiti innosti minut ennakkoluulottomasti musiikin pariin.   Itse en osaa kuitenkaan puhaltimia soittaa,  mutta suvun perinnettä jatkaa tytär saksofonillaan. Hän on mukana myös Krunikka Star Big Bandissä. Vielä hän ei ole innostunut Ottomaanien jalanjäljille. Eikä taida innostuakaan, vaikka aina välillä hävettävä äiti höpöttää kaikenlaista "varusnaissoittokunnasta" ja sen hienoudesta. Parempi onkin valita omat polkunsa.

Juhlaprosessi (hömppää)

Ajattelin nyt välillä olla vaan ihan nainen ja kirjoittaa naisellisesta aiheesta.
.
Mies kysyi, että mentäiskö tanssiaisiin kun kutsu kävi. Vastasin - harkitsematta - että totta kai.

Jos olisin mies, vuokraisin tai ostaisin smokin, ja siin se olis.
Mutta kun en ole.

Iltapukujuhlaan naisen pitää valmistautua huolellisesti. JA pitää näyttää siltä, että on nähty vaivaa.


Kuinka vaivaa nähdään? Kaapit kaivellaan, ja jos hyvä tuuri käy, jokin vanhoista iltapuvuista mahtuu. Se on tietysti käynyt pesulassa (alkaen 85,40€) . Jos ei mahdu, täytyy ostaa uusi (300-3000 € valinnan ja kukkaron mukaan).
Pitäisiköhän tähän laskea myös lihomisen aiheuttaneiden suklaiden hinta? No pistetään arviolta 55 Fazerin sinistä (noin 107 €). Joka tapauksessa  Alli-kuuri (53,97) tarvitaan, jotta voi tuntea itsensä naiseksi.
Ihoa pitää virkistää: Naamio (30-297 €), kuorinta (30-287 €), sokerointi (110 €), ripsenpidennykset (60 €) ja kulmakarvojen nypintä (20 €), manikyyri (60 €).
Juhlapäivänä sitten kampaaja (alkaen 75 €) ja meikki (50 €), uudet sukat (30 €). Lastenhoito verollisena (30 €/h) tai pimeenä (20 € naapurintytölle, mutta tällaiseen rikokseen en missään nimessä kannusta).

No niin, nyt mennään ovesta ulos. Sit vielä taksi (mutta sen maksaa mies ja ehkä jotain muutakin illan mittaan).

Mikä oli tekstin pointti? No ehkä se, että muistakaa, miehet kehua meitä naisia tällingeissämme. Me ollaan oikeesti nähty hirveesti vaivaa, että olisimme kauniita seurassanne.

 ----------

(Tämän kirjoitti Hävettävä täti, joka aikoo tänään selvitä tanssiaisista kierrätetyllä mekolla, itse tehdyllä kampauksella ja meikillä ja ihanalla hymyllä, sekä nauttia joka hetkestä ihanan miehensä seurana ja kannustamana, sillä yllä kuvattu prosessi ei onnistu työkiireiden estäessä. Hyvä siitä silti tul(l)ee)

Mikä pelotti Pariisissa? Samaa Helsinkiin?

Olimme perheen kanssa Strasbourgissa ja Pariisissa. En ollut ennen tutustunutkaaan Euroopan Neuvostoon, joka keskittyy ihmisoikeuksiin ja demokratian kehittämiseen. Paljon tuli opittua ja asioita pohdittua matkan mittaan.
Pariisissa huomasin, että kaupunki on levottomampi kuin joskus.
Turismi sen kun lisääntyy. Nähtävyydet eivät. Siispä siellä sai kärsiä hirveitä jonoja (muistan kyllä niitä lapsuudestakin, mutta että marraskuussa, viikolla, sateessa) ja tungosta.
Kaupungissa oli myös hämmentävää.
Hirveän paljon oli kodittomia, joista osa aika roiseja otteissaan, mutta suurin osa vain surullisen syrjäytyneitä.
Lauantai-iltana kun palasimme ettonelta, metro täyttyi vauhdikkaista kaupunkilaisista, joiden seassa tällainen maalaiscityn tyttö ihmetteli omaa olevaisuuttaan. Yöllä tekstiviestivaroitus kertoi, että väki oli palaamassa suurmielenosoituksesta työttömyyttä ja köyhyyttä vastaan. Onneksi eivät olleet liian agressiivisia nuo matkakumppanit.
Pelottavaa oli kuitenkin se, mitä myös meillä Helsingissä näkyy: muualta Euroopasta tulleet kerjäläiset.
Metrossa ja RER-junassa kerjäläiset valtasivat vaunun. Aikuiset soittivat ja yrittivät pakottaa antamaan rahaa. Perhe tuli liki ja vaati rahaa. 10 lasta, joiden vaatteista erottuivat puukot, tulivat huutaen vaunuun, valtasivat sen ja pitivät pelossa ihmisiä. Se oli oikeasti aika hirveä hetki.
Ranska lähetti pari vuotta sitten pois lukuisia bussilastillisia näitä onnettomia ihmisiä. Teko aiheutti mielenosoituksia. Enemmistö kansasta piti tekoa kuitenkin oikeana. Kerjääminen kiellettiin joillain alueilla. Vaikeaahan tämä on moraalisesti, mutta ihmettelen, miksi juuri nuo ihmiset maasta, vuodesta, kulttuurien kirjosta riippumatta toimivat yhteiskunnan ulkopuolella. Pariisissa näkee loistavia esimerkkiä onnistuneesta (ja epäonnistuneesta) kulttuurien kirjosta.
En ole vielä kyennyt ymmärtämään, loukkaako ihmisoikeuksia se, ettei halua pienen, ihan muualta tulevan joukon muuttavan omaa kaupunkiaan ja kotimaataan turvattomaksi. Aika ajoin säikähdän heitä täällä Stadissakin kun meinaavat ajaa autoillaan päälle ja heristävät nyrkkiä tai yrittävät työntää nuoren kesätyöläisen auton alle kun hän estää varkaudet ja sotkemisen tai pelottelevat lapsiani iltalenkillä.
Ihmettelen myös, olisiko oikeasti tehtävä niin, kuin Thomas Wallgren ja kummpanit ehdottivat järjestettäväksi palveluja Bulgariasta tai Romaniasta tuleville, ei integraatiohaluisille ihmisille. En jaksa uskoa, että olisi. Ihmisiä voi kunnioittaa, mutta ei houkutella sellaista väkeä, joka ei haluakaan olla mukana yhteisessä pelissä vaan tekevät muille pahaa oman edun nimissä, välittämättä mistään.

***************

Humaanius meinaa estää tällaista kirjoittamasta. Minua kuitenkin kiusaa se, että pitäisi vain hyväksyä irtaantuminen siitä kunniantunnosta, jota vielä on enemmistöllä Suomessa riippumatta kansallisuudesta tai taustasta. Uskon tätä kirjoittaessanikin, että ihmisiä pitää auttaa, mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei oikea vaihtoehto ole ainakaan tukea kaaosta.