Taasha myö tavattii - Lappeenrannassa kaivamassa muistoja

Terveisii Lappeerannast
Myö käytii vasite äitin ja isän ja miun ukon kans siel pyörähtääs. Ja ai et miu täytyy sannoo, et kyl tuntu hyvält.

Lappeenranta  on kaupunki Etelä-Karjalassa. Vanhempani muuttivat vanhoilla päivillään Helsinkiin. Se tavallinen tarina. Kolme lasta, kaikki vanhempieni jälkeläiset olivat täällä jo. Vanhemmille löytyi hyvä asunto talossa, jossa on tarjolla palvelujakin, ja olivathan he Helsingissä ennenkin pyörineet. Jo opiskeluaikana ja isän ollessa eduskunnassa.
Nyt piti kuitenkin päästä katsomaan tuttuja seutuja, joilla äitini ehti asua yli 70 vuotta muutamassa erässä ja isäkin kuutisenkymmentä vuotta.
Ajomatka oli pitkä, mutta kannattava. Kotiseudulta löytyivät ensin vanha hautausmaa, jolle on haudattu äitini vanhemmat, isoäiti, pienenä kuolleet siskot ja kotiseudun multiin maailmalta tuotu veli. Sitten piipahdimme KAsinolla syömässä. Pitäähän sitä Kasinolla käydä. Patria jäi tällä kertaa väliin, mutta eihän sillä ole enää väliä kun Pesut eivät sitä operoi.
Katsastamassa käytiin myös kaksi äitini elossa olevaa sisarusta. Sisko ja veli. Molempien näkeminen tuntui hyvältä. Iän myötä ihmiset reissaavat vähemmän kylään.
Isää oli myös kiva seurata. Isä tuntee Lappeenrannan hyvin, sillä hän osallistui sen kehittämiseen vuosia valtuutettuna, kaupunginhallituksessa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Muun muassa.
Isän kanssa oli kiva mennä kaupungille. Ei päästy koskaan eteenpäin kun aina oli joku tuttu jututtamassa. Ja käy hän vieläkin junalla Lappeenrannan kerholla erityisinä juhlapäivinä. Ovat siellä karjalaisen ystävällisiä tyylikkäälle vanhalle herralle.

Lopuksi kävimme vielä isäni äidin haudalla. Helmi Sofia tuli kaupunkiin poikansa perässä ja jäi minulle mieleen suklaanapeista ja hyvistä lahjakirjoista.

Oli hyvä päivä.

Olen unessa useasti

Lukukausi käynnistyi.
Tänä vuonna tämä on erilaista. Vanhimmainen ei enää suuntaa kouluun.
Keskimmäinen tuntui olevan hyvin innostunut. Lukiolainen saa paljon iloa koulukavereista, uusien mursujen ihmettelystä, koulun lukukauden aloitusrituaaleista ja ihan vaan oppmisestakin. Toivottavasti.
Talo täyttyy taas lomilta kotiutuneist kavereista. Äidin pitää miettiä välipaloja ja kyytejä. hyvä.
Nuorin on vielä ala-asteella. Se on niin erilaista. Kaverit ovat samat vanhat, mutta vähän vanhempia kuin keväällä.
Odotan kovasti, miten kuopuksen luokka kehittyy. Kuka on alkanut meikkaamaan, milloin käynnistyvät kotibileet ja tuleeko lieveilmiöitä. Kaikkea on tullut vuosien mittaan nähtyä. Äiti on aina näköalapaikalla.
Syksy on jännä aika. Pitää ostaa kirjoja. Lisäksi pitää katsoa, että on urheiluvarusteita, soittimet kunnossa, vaatteita kouluun ja varaa harrastuksiin. Kirjoitin joskus, että elokuussa pitäisi saada kaksi palkkaa. Olen edelleen samaa mieltä. Elo-syyskuun aikana ropsahtavat kaikki harrastusmaksut. Jos ei ole muistanut kesällä säästää, nyt on tiukat ajat edessä. Onnea vaan teille muillekin :-). Tänä vuonna aion itse selvitä säikähdyksellä. Ihminen voi oppia. jopa minä.