Meillä omassa asuinyhtiössä on ihana ja toimivaFacebook-ryhmä, jossa yhteisöllisyys kukoistaa. Aina on kuitenkin niitä, jotka luulevat, että ryhmä on kiukuttelua ja oman avuttomuuden ulkoistamista varten. Sellaisia, jotka toimivat kuin jotkut yhtiökokouksessa ja haluavat omalle kohdalle lisää etuja, mutteivat osallistu yhteisvastuuseen. Tai äkämöitsevät siellä Facessa ja haukkuvat huoltoyhtiön avuliaat ihmiset maan rakoon.
Sitä olen välillä miettinyt, että onko ihmisillä järkeä mukana, kun astuvat kodin ulkopuolelle. Ja välillä siellä kotonakaan.
No mitäkö tarkoitan.
No vaikka sitä, että jos tulet kotiin ja huomaat, että joku on puottanut biojätteistään pahanhajuista tai tahmeaa kamaa hissin lattialle, niin teetkö asiasta kirjoituksen Facebookiin kuvan kanssa vai olisko kätevämpää käyttää talouspaperia noin 20 sekuntia. Ja niin. Alunperin: olisko kohdallaan huomata, että omat jäljet - ennenkaikkea - siivotaan omassa kotitalossa.
Ja vaikka sitä, että kun vuosi alkaa, rappukäytävä lainehtii neulasista. Kuusi viedään läpi käytävän, kopautetaan pari kertaa maahan, ja kun neulaset on näin saatu tiputettua, ei tule mieleenkään putsata omia jälkiä. Siivoojan kanssa hihittelimme juuri, että onneksi pahin on ohi kolmessa viikossa. On tässä jotain hyvääkin. Rappu tuoksuu raikkaalta, kuin metsäretkellä olis.
Tuleepa mieleen se hieno ihminen, jolta oli ilmeisesti tippunut jotain uudenuutukaisen kattoterassimme lattian alle. Ongelman hän oli ratkaisut katkomalla kalliin lankun nyrhien sen poikki puukolla. Oikeasti.
Kulissien takana näidenkin ihmisten arjesta pidetään paljon huolta. Joku vaihtaa lamput käytävissä, kiertää katsomassa varastojen lämpötiloja ja ovien lukitusta, huomaa lukon rasvaustarpeen ja kertoo siitä huoltoon, pyyhkäisee ohimennessa pesutuvan pöydän tai nostaa tippuneet varauskirjat.
Myös mietin sitä, että ihminen maksaa 15 vuosipalkkaansa asunnosta, mutta ei silti tunne omistajuutta taloon ja taloyhtiöön. Itse näet koen tärkeäksi huolehtia yhteisestä omaisuudesta. Ja vuokralla asuessa kannattaa myös pitää huolta siitä omasta lähiympäristöstä. Tulee hyvä mielikin.
Kun taloyhtiön puheenjohtajana kohtaa paljon ihmisiä ja elämän kirjoa, oppii arvostamaan niitä ihmisiä, jotka hoitavat asiansa ja siinä sivussa vähän yhteisiäkin. Heitä on onneksi hiljainen enemmistö. Mukavia, hienoja naapureita.