Haikea päivä

Rankka, mutta omalla tavallaan myös antoisa päivä. Äitini sisko Liisa haudattiin.

Äiti on jo 86 -vuotias. Kaksi sisarusta kuoli ihan ihan pienenä. Kaksi veljeä ja nyt siskon hän on haudannut aikuisena. Vielä ovat elossa äiti ja nuorin veli jolla ei niin kamalasti olekkaan ikää.
Liisa ja äiti olivat hyvin läheisiä. Edes ne vuodet jotka Liisa 1950-1970 -luvuilla asui professorimiehensä mukana Venezuelassa, eivät etäännyttäneet siskoksia.

Serkut  olivat järjestäneet hyvin kauniin ja äitiään ja tämän valoisaa, rakastavaa, taiteilijan vähän anarkistista ja sivistynyttä olemusta kunnioittavat hautajaiset. Mennessä olin hyvin surullinen ja vielä siunauksessakin, mutta on jännittävää miten serkkujen ja muiden sukulaisten seura ja tärkeän ihmisen muistaminen jotenkin lohduttaa. Pappi oli nuori, mutta jostain syystä tuntui puhuvan tädistä.

Lappeenranta näytti tänään erilaiselta kuin jollain toisella matkalla. Katselin sitä pitkästä aikaa niin että ajattelin lapsuutta ja monenlaisia tapahtumia. Kävin myös yksin äitini vanhempien haudalla ja yhdessä sisarten ja äidin kanssa isän äidin haudalla. Sekin tuntui tärkeältä.

Ehkä olen vanhentunut. Ehkä olen kypsynyt tai jotenkin huomannut vanhojen ihmisten ja sukulaisten arvoon. Joka tapauksessa juuri nyt olen kiitollinen suvustani ja perheestäni ja siitä miten ihmiset osaavat olla toisille lämpimiä, luottaa. Tietää, että toinen tarkoittaa hyvää. Antaa muiden auttaa.Sellainen päivä tänään.

Lepää rauhassa, Liisa täti.