Isäni Juhani Sipiläinen kuoli tänään 89 vuoden ikäisenä Mainiokoti Hermannissa Helsingissä.
Isä syntyi 7.12.1931 Terijoella, josta perhe siirtyi evakkona mutkien kautta Järvenpäähän.
Wikipedia kertoo isästä:
”Kyösti Juhani Sipiläinen (s. 7. joulukuuta 1931 Terijoki) on suomalainen entinen kansanedustaja, kansakoulunopettaja, rehtori ja opetusneuvos. Hän on toiminut opettajien ammattiyhdistystoiminnassa paikallisella ja kansallisella tasolla. Sipiläinen oli Lappeenrannan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja 1973–1984 ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja 1979–1984. Hänelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi vuonna 1992....
....hän valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta vuonna 1957. Sipiläinen työskenteli kansa- ja peruskoulun opettajana sekä koulunjohtajana.......Kouluhallintotutkinnon Sipiläinen suoritti vuonna 1974.
Liberaalisen Kansanpuolueen kansanedustajana Sipiläinen toimi vuosina 1975–”
Isä-Juhani oli aito Liberaali ja avoin uudelle. Äidin kanssa he kannustivat meitä lapsia tekemään ja uskaltamaan. Hän pelasi tennistä ja purjehti ensin Lappeenrannassa ja sitten täällä Helsingissä innolla niin kauan kuin voimat vain sallivat. Hän osallistui monenlaiseen yhdistystoimintaan ja tapasi paljon ihmisiä. Sellaista isä rakasti.
Eniten hän rakasti äitiäni Mirjaa, joka jatkaa elämäänsä meidän lasten ilona. Meitä on kolme: isoveli ja -sisko Ilkka ja Ullamaija sekä iltatähtenä minä. Lapsenlapsia on monta ja jopa lapsenlapsenlapsia 2.
Isä oli sellainen isä, jolta opin renkaanvaihdon, laattojen asentamisen vaateriin, politiikasta ja paljon siitä, millainen on todellinen herrasmies. Sellaisena hänet tunnettiin.
Isä sairasti muistisairautta vuosikausia, mutta hänen suuri aktiivisuutensa, älynsä ja fyysinen kuntonsa toivat useita vuosia arkielämän onnistumista äidin kanssa kotona.
Lopulta isä muutti heidän senioriasunnostaan saman talon hoivakotiin ja äiti palveluasuntoon. Vanhemmat saivat tavata toisiaan, mikä oli ihana asia. Isä jaksoi vielä viikko sitten kävellä ja puhua äidin kanssa.
Olimme kaikki kolmessa polvessa isää hyvästelemässä ja lauloimme hänelle tuttuja lauluja. Vaikka isä oli jo lähes tajuton, hän kuuli laulun. Mainiokoti hoiti isää hyvin loppuun asti, saattohoitovaihe oli kaunis ja kunnioittava.
Ihana tyttäreni Heta valvoi kanssani useita öitä isän vuoteen vierellä. Jooseppi ja nuorimmaiseni Vappu kävivät myös papan luona ja toivoivat kaikkea hyvää. Jooseppi sanoikin, että tajusi papan vuoteen vierellä olevansa todistamassa yhtä suurta osaa elämästä.
Hyvää matkaa ja myötätuulta, isä!
