Mitä on elinvoimaisuus?

Facen keskustelussa mies kysyy tuskaantuneena, mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat elinvoimaisuudesta. 

No elinvoimaahan voi olla niin kovin monenlaista. Ihminen voi olla elinvoimainen, vibrantti. Iloinen, energinen, jaksava, ehkä seksikäskin. Sellainen, joka säteilee energiaa.

Puukin voi olla elinvoimainen. 

Pohdin kuitenkin kaupunkia. Tämä on siis ihan omaani, ei tällä kertaa lähteisiin perustuvaa.

 Mitä tarkoittaa elinvoimainen kaupunki? 

Voisi vaikka sanoa, että elinvoimainen kaupunki on täynnä energiaa, innostusta, aktiivisuutta ja on siis terve rakenteeltaan ja elävä. Elinvoima johtaa kaupunkilaisten hyvinvointiin. Minusta voisi sanoa, että se on hyvin ratkaisevaa vaikka kaupungin tulevaisuuden kannalta.

 

Paikoista ne tietyt, suosituimmat, joissa ihmiset haluavat olla, ovat myös vilkkaimpia. Elinvoimaisuus syntyy hirveän isosta määrästä päätöksiä. Ei hetkessä vaan tietoisen rakentamisen kautta. Vilkkaissa paikoissa: asemilla, julkisen liikenteen solmukohdissa, siellä missä liikutaan on elävää. 

 

Toisaalta elinvoimaiset paikat tai elinvoimaa tuovat kohteet voivat olla sellaisia, että ihmiset haluavat tulla niihin: Esim. Stadissa vaikka Seurasaari, Allas Sea pool, Linnanmäki, Suomenlinna jne houkuttavat ihmisiä liikkumaan, kohtaamaan, joskus kuluttamaankin. Kulttuurikohteet, tapahtumat, selkeästi sykkivät paikat. 

 

Niitä mahtuisi lisää mihin tahansa suomalaiseen kaupunkiin. Juuri kirjoitettiin Espoon rantaraitin uudesta ravintolakukoistuksesta ja Keran panimoista ja luovista aloista. Otetaan myös esimerkki etelästä: Tallinnan uudet kulttuurin ja uusien luovien alojen keskittymät kuten Telliskivi.

 

Hyvän kaupungin tai ympäristön ansiosta syntyy halu tehdä, osallistua, yrittää. Siellä on edellytykset edellämainitulle. Ihmiset kokevat tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja heitä kannustetaan. Elinvoimainen kaupunki tai alue säteilee ympärilleen ja levittää elinvoimaa, energiaa. Siinä on veto- ja pitovoimaa, sinne halutaan ja se on kumppani.

 

Luulenpa että nykyään on edelytyksenä myös kestävyys niin eettisesti kuin ihan suoraan ympäristövastuu. Tarinaa voisi jatkaa, mutta olen ihan varma, että elinvoimalla ratkaistaan tulevat kisat kaupunkien välillä.

Me ei olla enää me. Ystävyys on kuollut

Aristoteles kuvasi ystävyyden merkitystä siten, että varsinkin köyhyydessä tai vaikeuksissa ystävyys on meille turvapaikka. Ystävyys pitää nuoret turvassa virheiltä. Se auttaa vanhoja selviämään, kun voimat ehtyvät. Yhdessä on enemmän. 

Elämässäni on ollut paljon ihania ystäviä. Joskus heitä ei näe pitkään aikaan ja siihen ei ole syytä, mutta silti tiedän, että jos toinen soittaisi tai minä soittaisin apua pyytäen, ei avusta olisi epäilystäkään. Sellaisia, joiden kanssa ei lasketa, kuka antaa enemmän ja kuka vähemmän, mutta molemmat antavat.

Ehkä rankinta, mitä olen kohdannut, on ymmärtää, että minulla onkin myrkyllinen ystävä, että hän voi olla joku, jota olen ainakin välillä pitänyt hyvin läheisenä. Erilleenajautuminen ystävien - etenkin parhaiden ystävien - kanssa on ainakin yhtä tuskallista, tai jopa enemmän, kuin ero romanttisesta kumppanista.  

Meillä on odotuksia siitä, että ystävyys kestää ikuisesti, ja tietenkin satuttaa tietää, ettei ystävyys enää toimi terveellä tavalla.

 ---------------------------------------------

Tein tänään kuitenkin päätöksen. 

 

Minulla oli kauan ystävä. Pitkään kestänyt,  hyvin intensiivinenkin ystävyys. 

Välillä jompaa kumpaa meistä sattui, oman käsitykseni mukaan väärinkäsitysen vuoksi. Mutta kovaa. Monesti mietin, miksi jonkun itselleni niin tärkeän ja rakkaan kanssa on usein kovin haastavaa olle rennosti. Välillä kaikki oli kivaa ja ystävyys oli juuri sellaista kuin vain toivoa voi. 

 

Ystävyytemme oli usein hyvin kuluttavaa. Välillä poikaystäväni olivat tylsiä. Ennen kuin ensimmäinen lapseni oli kuukauttakaan, olin kuulemma jämähtänyt kotiin. Joskus en lukenut tarpeeksi, käynyt oikeanlaisissa teattereissa tai ollut kiinnostunut vapaista tuntemattomista miehistä baarissa eroni jälkeen. Sehän oli toki ärsyttävää. 

 

Tämän henkilön kanssa yhteydenotot tai ystävän tarve tulivat usein tyrmätyksi ja luottavainen avoimuus haavoitetuksi. Silti meillä oli myös tosi mukavaa ja välillä kaikki sujui. Ystävyys jatkui myös perinteen vuoksi.

 

Viimeisen kerran näin häntä yhteisellä kävelyllä juuri, kun elämässäni oli sen kaikken vaikein hetki, kolme vuotta sitten. Oli ihanaa nähdä ja jutella. 

Ilmeisesti jokin oli mennyt pieleen ja hän teki saman kuin monta kertaa aiemminkin: keskeytti yllättäen puhelimeen vastaamiset. 

Vaikka tapasin hänet ensimmäistä kertaa ala-asteelaisena ja olimme ystäviä, tästä hetkestä, kun tätä kirjoitan, emme ole enää kavereita edes Facebookissa.

 

___________________________________________________________

 

On jännä ja vahva menetyksen tunne. 

Tällainen sattuu, ja joskus mietin, olenko onnistunut tekemään jotain tosi huonosti. Ehkä. Mutta tärkeintä on mielestäni se, ettei ystävän kanssa tarvitse varoa koko ajan. Ettei ole kateutta ja molemmat haluavat toisilleen hyvää.

Toivon, että tarinani toinen päähenkilö voi hyvin.