Elämme taas tunteille käyviä aikoja.
Kotimaassa Persujen ja toisen laidan aiheuttama vastakkainasettelu senkuin pahenee. Ihmisten tarve nöyryyttää voittaa asiallisuuden ja asiakeskeisyyden.
Tänään Aalto-yliopiston pitkän ja näyttävän uran tehnyt rahoituksen professori Puttonen totesi, että RIikka Purran huoli ei-suomenkielisistä espoolaisista osuu mm. maamme hyvinvointia ja osaamista edistäviin, maailmalta rekrytoituihin urapolku-apulaisprofessoreihin. Joita tarvitsemme. Mutta nykyisellään on ihan ok halveerata hyvinvoinnin rakentamista ihan vain pienen oman pahanolontunteen oikeuttamana.
Toinen asia ja ihan hirveän suuri on Afganistan. Kun olin lapsi, Neukut vyöryivät siihen maahan. Maa oli minulle jo tuttu nimeltä ja vähän maantieteeltä: kiinnostuken oli herättänyt - tadaa - afganinvinttikoiramme Ursin.
Koti oli aika tiedostava ja politiikka oli läsnä. Vanhempani olivat molemmat laajakatseisia. Karjalasta koulutulokkaana paennut isäni otti kuitenkin tuon Invaasion hyvin raskaasti enkä muista hänen koskaan muulloin olleen todella raivoissaan koko elämänsä aikana.
Tässä ajassa suremme afganistanilaisten puolesta kun Venäjän joukkojen jälkeen sinne pesiytyneen ääriajattelun tuloksena Yhdysvallat ajatteli puolestaan mennä sinne 20 vuodeksi viemään – tai saamaan - oikeutta. Ja saikin aikaan yhden verkoston näkyviä tappioita.
Talebanin nousua ei silti kansainvälinen yhteisö ole yhdessäkään pystynyt estämään. Moni arvostamani ihminen on osallistunut näinä vuosina Afganistanin rakentamiseen. Voin vain kuvitella heidän tunteensa juuri nyt. Edessä on paljon arviointia siitä, mikä meni hyvin ja mikä ei niinkään.
Niin tain näin, keskiviikkona 18.8. sytytämme Helsingin tuomiokirkon portaille kynttilöitä. Ei se auta ihmisiä Afganistanissa mutta kertoo, että välitämme.
Kolmas sydämelleni käyvä asia on Valkovenäjän johdon toiminta omia kansalaisia kohtaan ja valtion kiristysliike Liettuan ja Puolan rajoilla. Lennätetään ihmisiä toisesta maasta vain, jotta saadaan peloteltua naapureita panostamaan resursseja Olen jo useamman kerran pohtinut, näinköhän saamme Lukashenkan aloittaman sodan lähellemme.
Miksikö kirjoitin nämä kolme erillistä asiaa?
Siksi, että ensin on vastakkainasettelua ja sitten valheet ja väkivalta puhuvat. Syntyy katkeruuden kierre. Syntyy vihaa.
Kutsun meitä kaikkia vastaamaan toisten puheisiin asiallisesti ja toisaalta kunnioittamaan muita. Vaikka he olisivat eri mieltä kuin olemme itse (eli väärässä).
