Aloitan talvipyöräilyn, mutta en kuntoile

Terveys on tärkeä. Huomaan, että sitä täytyy vaalia nyt tosissaan. Ennen kuin joku sanoo, että on liian myöhäistä.



Minä, aiemmin hoikka ja reipas urheilullinen nainen vihaan kuntoilua. En halua salille. En halua hikoilla vieraiden ihmisten kanssa. ärsyttää kaikki oman kehon palvonta. Toki sallin sen muille.
Arki ja työ täyttävät elämän ja säännöllinen liikuntameno aiheuttaa nyt vaan mulle tässä vaiheessa enemmän stressiä kuin voimaannuttaa. (ehkä sekin, että kasvojen putsaus, paklaus ja maalaus käyvät aina vaan vaativammiksi, myös ajallisesti ja hiukseni ovat ohuet ja rumat ilman kovaa työtä. Aina.)

Ei tämä pyöräily nyt ihan uutta mulle ole. Nuorena tein kaikki matkat sillä lailla. Lasten tultua jotenkin unohdin homman, mutta hiljalleen olen asiaa lämmittänyt tässä viime vuosina. Tänä vuonna tein jo kevät-kesä-syksyn ajan työmatkat fillarilla.

Vähän jännittää tarkeneminen ja naaman palelu, mutta olen lukenut monta ohjetta. esim. tämän.

En siis aio tehdä tuota työmatkan taittoa tavoitteellisesti. Kohan nyt pyöräilen. Katsotaan sitten, onko sillä vaikutusta myös terveyteen. Hyvän mielen se tuo(nee). Varmasti? No joo.