selkä, selkään, selästä, voihan tuska

Sitä kuvittelee olevansa kuolematon. Mutta eihän sitä ole.

Olin nuorena tosi hyväkuntoinen. Nykyään en, mutta kyllä minä jaksan hiihtää kohtuupitkän matkan ja kantaa 15 kilon laattoja pihalla ilman, että se aiheuttaa sen kummempia tuntemuksia.

Nyt kävi kuitenkin niin, että putsailin hiekkakäytävältä rikkaruohoja. Käytin tosi hienoa Fiskarsin rikkaruohonpoistorautaakin.

Vekotin toimi kuin unelma. Harmi vain, että hankin siihen aivan liian lyhyen varren ja jouduin tekemään hommia etukumarassa. Väärä työasento on näköjään paha juttu. Oikeasti.
 Noin pieni juttu pystyi tuhoamaan kaiken aktiviteetin viikoiksi, sillä sain vuorokauden päästä hirveät kivut selkään ja siitä säteinä jalkaan. 

Sijaintipaikkana ollut Puumala ei tarjonnut lääkäripalveluja. Kärsittyäni hirveästä tuskasta, joka ei mahdollistanut kyljen kääntämistä Buranankaan voimalla, päädyin Lappeenrantaan lääkäriin. Ehkä tämä on iskiaskipua, ehkä ei. Inhottavaa se kuitenkin on.

Vahva relaksantti on tosin hauska tuttavuus. Sitä kun nauttii, unohtuvat elämän kaikki huolet. Mää vaan oon ja möllötän vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Tuntuu siis vaikuttavan paitsi lihaksiin, myös aivoihin.

Hassua tässä kaikessa oli se, että siirtolapuutarhalle palattua olen ollut joko jaloilla vertymässä tai lepotuolissa rötköttämässä ja ohjeistanut yksityiskohtaisesti rakasta puolisoa, joka kärsivällisesti mm. kaivoi ja istutti meille uuden perennapenkin. Ja kuunteli samalla minun hienoja ohjeitani ja korjailuvaatimuksiani. Penkistä ehkä lisää jatkossa. (Puoliso muuten hoki tasaisin väliajoin, että "tähän on tultu". Mitäköhän se sillä menasi? :-D )

Kun kivut helpottavat, aloitan voimistelun ja hyvän elämän. Ja tietenkin laihdutan. Taas. (höpsis. Ei se koskaan onnistu)