Kallis elokuu - Harrastukset maksavat

Pakko oli kirjoittaa vielä toinenkin teksti.
Se on kuulkaa kallis kuukausi tämä elokuu. Tai viimeistään syyskuu.

Meillä on kolme lasta. Aina elokuussa alkavat uudet/vanhat harrastukset tai niiden kaudet. Poika ei onneksi pelaa lätkää vaan kohtuuhintaista pesäpalloa, mutta:

Viime vuonna musiikkiharrastuksiin ja niihin liittyviin hankintoihin käytettiin perheessämme ainakin 2 x kuukauden bruttopalkkani. Itse asiassa varmaan enemmän.
Näistä mainittakoon mm. soittotunnit ja laulutunnit, jotka maksavat 380 - 600 ekeä lukukaudelta/lapsi. Lisäksi nuotit, soitinten huollot, pianonviritykset, leirit jne unohtamatta esiintymisasuja.

Nuorimmaisen tanssi maksaa 226 ekeä lukukaudelta.Lisäksi vaatteet ja kuljetus, kun oman ryhmän tunti vaihdettiin keskustasta järjettömän paikkaan, Stadikalle.

Kuntosaliin tarvitaan lippuja. Ne on muutamia kymppejä/10 kertaa.Ja asuja kans.

Lisäksi tarvitaan uusia reppuja (kånkkeni tais maksaa 50 ekee/kpl), uusia sisä- ja ulkoliikuntavaatteita,  kouluvaatteita (poika kasvoi vuodessa 20 cm, kaikki män uusiks) ja kaikenlaista muuta pientä.

Äidinkin harrastukset maksaisivat: Siirtolapuutarhan vuosimaksu ja kengät, mutta niitä on onneksi vielä vanhoja. 

Tämän kaiken riemun keskellä esikoisen lapsilisä lakkasi juuri. Ymmärrän oikein hyvin valtion rahapulan, mutta en oikeasti ymmärrä sitä, että jos lapsilisää ylipäätään maksetaan (hyvä, että maksetaan), miksi se lakkautetaan juuri kulutuksen ollessa suurimmillaan.

Olenkin miettinyt, pitäisikö valtakunnassa ottaa käyttöön holtittomien lomailijoiden lyhennyksettömän heinäkuun ohella vielä sellainen joku elokuubonus, jolloin saisi vähän ylimääräistä selvitäkseen kaikista näistä etukäteen maksettavista sinänsä rakkaista ja tärkeistä harrastuksista.
 Taitaa olla turha toivo.

Itse olen jo siirtynyt työmatkapyöräilijäksi ja kaurapuuroon lounaalla aina kun mahdollista. Uusin käsilaukkuni on kohta jo vuoden vanha :-) Että uhrauksia on tehty. Eikö ole järkyttävää!

Meille saa tulla.

On se niin hienoa.
Rippikoululaiset heräsivät kirkkoon. Se ei ole nykynuorille mikään helppo rasti, kun "jumis" (kamala lempinimi) alkaa jo kymmeneltä SUNNUNTAIAAMUNA.
Kun palvelus oli loppu, puhelin soi ja nuori kysyi, saako hän tuoda muutaMIA kavereita meille. Kohta ovesta lappasi  kuusi nuorta. Seitsemäskin ilmestyi vähän myöhemmin.
Osa porukasta oli uutta, eivät olleet käyneet. Kiltisti hekin kättelivät aikuiset ja esittäytyivät. Ja sitten lupasin, että saavat vallata olohuoneen ja katsoa Netflixistä leffan. Ja käydä juomajääkaapilla.

Ei tämä ollut eka kerta.
Meille on tultu illalla, lauantaina on soinut puhelin ja sit onkin ollut nuorta väkeä paljon talossa. Meillä ollaan yötä ja tarjoamme myös pienimuotoista kuljetuspalvelua halukkaille kavereille lähes mihin aikaan vain. Joskus olen jättänyt nuoria myös keskenään kotiin. Yksi sääntö on ehdoton: Meille ei saa tulla sellaisia nuoria, joita lapseni ei tunne entuudestaan. Ja meillä ei dokata tai röökata.

Myös puolisoni, joka ei ole lasten isä, on innokas tukemaan nuorten sosiaalisuutta, mahdollisuutta viettää aikaa kotona ja kavereiden turvallista kotiinpääsyä. (Onhan hänelle kokemusta omista kahdesta lapsestaan.)

Meillä ei ole (vielä???) ollut tupakka- ja viinaongelmia. Ja nuoriso on aika innokasta viettämään aikaa myös meidän vanhusten kanssa. Tosin sopivina annoksina, mutta kuitenkin. Heillä riittää myös rakkautta molempiin suuntiin isovanhempien kanssa.

Olen aina kiitollinen siitä, että tiedän, missä lapset menevät. Tähänhän kannustavat jopa sinivuokot. Nuoren kavereilla on vanhempia, jotka tarkastavat aina, että lapsi on luvalla meillä yötä. Samaan pyrin itsekin. Kuten vanhassa kunnon Neukkulassa sanottiin: "Luottamus hyvä, a kontrolli paras"

Joidenkin mielestä olen hirveän tiukka ja raivostuttava ihminen ja äiti. Minusta taas on mukavaa, että nuoreni ovat asiallisia ja tarvittaessa hyvinkäyttäytyviä.  Ei se tarkoita, ettemme me ottaisi välillä yhteen. Mut se on kivaa, jos kaikilla on mahdollisuus elää ja nauttia ja jakaa koti myös ystävien kanssa.
Sellainen ero tässä kuitenkin on aikuisten ja lasten välillä, että nuoriso on tervetullut istumaan aikuisten seuraan, mutta meitä aikuisia harvemmin kannustetaan sekaantumaan nuorison juttuihin :-D

Nettikeskustelua aidan yli

Jeesus kun ihmiset on luonnossakin yhtä pönttöjä kuin netissä. Plääh.

Olin tänään siirtolapuutarhassa. Isänikin, 81 v oli hommissa. Ohi kulki nainen, joka katsoi tarpeelliseksi huudella aidan yli faijalle, että "no miltäs tuntuu joutua työhön". Oikeasti luuli huutelevansa puolisolle, eikä tietysti edes katsonut, muistuttiko "uhri" kohdetta. Puoliso kuulemma haluaa tuhota siirtolapuutarhat. Hän haluaa kysyä, että mites nyt suu pannaan kun puoliso kuitenkin on Kumpulassa. 

Totesin hänen olevan väärässä, mutta se ei häntä kiinnostanut. Kun kerroin, että puoliso on lähinnä puolustanut puutarhoja minun tietojeni mukaan, rouva ei ollut tästä kiinnostunut. Jatkoi sitten matkaa kun totesin, että ehkä hänen on parempi ottaa yhteyttä puolisoon, joka oli sillä hetkellä tapaamassa jotain kaupunkilaisryhmää heidän asiassaan. 

Olisi tietenkin ollut kiva sanoa, että jos mun yksityisalueelle huutelet, 1) tervehdi ensin ja kenties esittäydy 2) Kysy myös, onko toisella halua keskustella, 3) koita pysyä asiassa ennen kuin tuut mun sunnuntaita pilaamaan. Ei se, että joku on kaupunginvaltuustossa oikeuta kaikkia mammoja esittämään vaatimuksia toisen pihalla milloin vaan ja kelle vaan. Mut harmi kyllä ei rohkeus riittänyt, kun ainahan se hyvä kotikasvatus auttaa pokanpidossa. (Ja silloin jos sen unohtaa, kaduttaa). 

No näihin on sinäänsä tottunut jo lapsesta saakka (isäkin on ent. kuntapäättäjä ja kansanedustaja) Jotkut eivät ymmärrä perheen ja poliitikon sekä julkisen ja yksityisen rajaa.