Jeesus kun ihmiset on luonnossakin yhtä pönttöjä kuin netissä. Plääh.
Olin tänään siirtolapuutarhassa. Isänikin, 81 v oli hommissa. Ohi kulki nainen, joka katsoi tarpeelliseksi huudella aidan yli faijalle, että "no miltäs tuntuu joutua työhön". Oikeasti luuli huutelevansa puolisolle, eikä tietysti edes katsonut, muistuttiko "uhri" kohdetta. Puoliso kuulemma haluaa tuhota siirtolapuutarhat. Hän haluaa kysyä, että mites nyt suu pannaan kun puoliso kuitenkin on Kumpulassa.
Totesin hänen olevan väärässä, mutta se ei häntä kiinnostanut. Kun kerroin, että puoliso on lähinnä puolustanut puutarhoja minun tietojeni mukaan, rouva ei ollut tästä kiinnostunut. Jatkoi sitten matkaa kun totesin, että ehkä hänen on parempi ottaa yhteyttä puolisoon, joka oli sillä hetkellä tapaamassa jotain kaupunkilaisryhmää heidän asiassaan.
Olisi tietenkin ollut kiva sanoa, että jos mun yksityisalueelle huutelet, 1) tervehdi ensin ja kenties esittäydy 2) Kysy myös, onko toisella halua keskustella, 3) koita pysyä asiassa ennen kuin tuut mun sunnuntaita pilaamaan. Ei se, että joku on kaupunginvaltuustossa oikeuta kaikkia mammoja esittämään vaatimuksia toisen pihalla milloin vaan ja kelle vaan. Mut harmi kyllä ei rohkeus riittänyt, kun ainahan se hyvä kotikasvatus auttaa pokanpidossa. (Ja silloin jos sen unohtaa, kaduttaa).
No näihin on sinäänsä tottunut jo lapsesta saakka (isäkin on ent. kuntapäättäjä ja kansanedustaja) Jotkut eivät ymmärrä perheen ja poliitikon sekä julkisen ja yksityisen rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.