Talvi hiipii. Mukavaa.

Kävimme nuorimman kanssa tänään kiertämässä merenlahtia. Kylläpä on maailma muuttunut nopeasti.

Lumi tuo kyllä ihanan valkeuden. Väliaikainenkin.

Helsinkiläiselle lumi on aina sellainen vähän vaikea juttu.

Kaupungin kadulle todellinen talvi mahtuu huonosti. Autot matelevat ja bussit luistelevat myöhässä. Meren ollessa auki kylmyys on kiusa. Oikean talven aikana pakkanen on oikeastaan aika miellyttävää.

Ymmärrän, miksi muu Suomi naureskelee helsinkiläisille, kun vuodesta toiseen yllätymme lumesta ja uutisissa näytetään isoja lumikasoja, joita ei saada raivatuksi. Tai katuja heti auratuksi. On se vähän erilaista vaikkapa Sotkamossa.
Isosta lumimäärästä huolimatta.

Tiivis kaupunki on kyllä hieno, mutta tässä se näyttää huonot puolensa. Jos lunta olisi nytkin tullut sellainen kunnon hangellinen, kuten ”aina” lapsena muistan tulleen, kaupungin kadut, joiden varret ovat taloja ja autoja täynnä, olisivat tukkeessa.

Ei kukaan ehdi koota kaikkea aurattua lunta kuorma-autoihin ja pois. Eikä kukaan ehdi aurata kaikkia katuja heti. Yllättävän hyvin lumisistakin talvista on selvitty.

Mutta nauttia ehtii. Joka tapauksessa. Puistossa ja vapaa-ajalla.

Suren jo nyt etukäteen katujen sulamista ja loskan loiskuntaa, mutta nautitaan maisemasta nyt kun vielä voimme!