"Tumma puku", nainen ja tapoja

Käväisin tänään "tumma puku" -ohjeella varustetuilla kokkareilla. Kyseessä oli sunnuntai-illalle osunut vastaanotto.
Miten olisi pitänyt pukeutua? Miehille se on helppoa. Päälle puetaan tumma puku. Kravatin olisi hyvä olla suht juhlava, mutta kyllä näytti monenlaista versiota löytyvän. Ja mikäs siinä.
Naisen pukeutuminen "tumma puku" -tilaisuuksissa onkin oma juttunsa. Olen kehittänyt sellaisen asteikon, että valitsen jotain juhlavalla huivilla varustellun "paremman työasun" ja silkkisen puolipitkän mekon väliltä jos kyseessä ei ole illallinen. Illalliselle voi vaikka sitten laittaa pitkänkin, vähemmän hörhelöisen luomuksen.
Monella on päällä mekko, ja jotkut tykkäävät esitellä jopa muotojaan. Kivaa, jos sellaiset on ja saa ne pysymään mekon sisällä. Myötähäpeä herää, jos yritetään liikaa.
Olen huomannut, että yrityssektorin kokkareilla on huomattavasti enemmän mielikuvitusta naisten asuissa kuin politiikan ja julkisen sektorin puolella, jossa puritaanisempi linja jyrää.
Käytöksestä: lasi otetaan, mutta alkupuolella siitä ei niin paljon juoda. Sama toki pätee aina julkisiin tilaisuuksiin: viina ei ole tarkoitettu juotavaksi vaan seurusteluvälineeksi.
Seisovissa tilaisuuksissa on ihanaa, jos löytää tutun. Hänen luokseen astellaan hiljalleen leviävä hymy esillä. Vaihdetaan kuulumisia ja pusuja poskelle. Kilautetaan ehkä lasia ja muistetaan edellisen tapaamisen kuulumiset: no mitenkäs teidän poikanne, Terohan hän oli, pääsikö hän haluamaansa lukioon? tai vieläkö teillä on se mökki Saimaalla? tai oletko edelleen töissä vallilan pultissa ja mutterissa? mitä uutta? Ennen kuin tilanne käy kiusalliseksi, sanotaan jokin anekdootti ja ja jatketaan matkaa.
Annan vielä neuvon. Katso oikeasti käteltävää ihmistä silmiin ja kuuntele hänen nimensä. Se tekee vaikutuksen ja saattaa myöhemmin olla hyödyksikin. Kunnioita keskustelukumppania. Silloinkin kun hän vilkuilee muita, toimi tyylikkäästi ja jatkaa matkaa itseäsi kunnioittaen. Niin se hyvä tulee.
Reippaasti vain sekaan.