Luonnollista seurustelua

Ihmisellä on vastuuta siitä, miltä muista tuntuu. Ja hyvä vieras pitää juhlissa tunnelmaa yllä.Illanvietossa on helppoa, jos ei satu mitään yllättävää. Aina voi puhua säästä, matkoistaan, ehkä jälkikasvusta tai muusta mukavasta. Joskus törmää tilanteeseen, joka jähmettää juhlat tai tuntuu aika tyrmäävältä: joku ei osaakaan olla oma itsensä.
Mie oon niin lörppä, että en kovin usein lukitu. Ja oon huomannut, että usein lasi käytettyä juomaa helpottaa jäykistynyttä mieltä.
Ilmiöön törmää kuitenkin usein:  Pelko siitä, osaako olla, saa ihmisen hiljaiseksi. Onko aina kyse suvaitsemattomuudesta vai olisiko kysymys tietämättömyydestä?

Pari tapausta viime ajoilta:

Juhliin saapuikin julkisuuden henkilö.
Kaikilla oli mielipide julkisuuden kohteena olevasta ihmisestä ja hänen vastuistaan.
Juhlissa kyräiltiin eikä oikein uskallettu puhua, kunnes muutaman viinilasin jälkeen kaikilla oli tosi hyviä neuvoja. Julkkis oli kyllä tullut ihan kavereille kylään. Onneksi löytyi sitten fiksuja ihmisiä, joiden kanssa pystyi hän juttelemaan normaalisti.


Tuttavalla on hyvin tummatukkainen naisystävä.
Samoihin juhliin sattunut,  "kaukana tommoottista" asuva rouva kertoi minulle, että kyllä toi on omituinen juttu.  "Eihän sellaasen kanssa voi jutella."  Rouva piti ei-suomalaista epänormaalina ja ihan tarpeettomana ihmisenä.
Rasismiako? En oikein tiedä. Ehkä puolustusreaktio iski, kun rouva ei tiennyt, miten ihan erilaisen naisen kanssa oltaisiin. Lopputulos oli, etteivät pariskunnat tavanneet toisiaan toista kertaa, vaikka takana oli vuosia tuttavuutta suomalaiseen osapuoleen.
Helsingissä asuvana, kaikenkarvaisia tapaavana ja maailmaa luuhanneena, en ollut edes ajatellut, että joku vielä pelkää mustaa naista.

Tuttavan pojalla oli uusi poikaystävä, ja vanhemmat mainitsivat asiasta illanistujaisissa.
Kun vanhemmat itse olivat kuulleet ensimmäistä kertaa etteivät saakaan miniää, he iloitsivat  itseään etsineen nuoren onnesta. Ehkä nuori oli oli "valinnut" hieman yllättävästi heidän näkökulmastaan, mutta he näkivät laajemmin. Samoin moni muu.
Tuttavista muutamat menivät aivan lukkoon eivätkä enää uskaltaneet puhua oikein mitään. Jotkut alkoivat kertoa lapsenlapsistaan, mutta nielaisivat kesken lauseen, jossa toivoivat samaa keskustelukumppanille. Ei ollut helppoa tietää, mitä voisi sanoa, mitä ei. Se, että nuori mies oli yhä ihan sama tyyppi kuin ennen "uutista", jäi jännityksen alle.

Keskusteleminen juhlissa ei ole helppoa, jos sitä ei tee jatkuvasti. Jos jokin aihe on kiusallinen, sitä voi ihan hyvin kommentoida vaikka yhdentekevästi: "mukavaa", "mielenkiintoista" tai vaikka ihan "aikamoista" ja aloittaa sitten vaikkapa: "mutta oletteko kuulleet Matti Nykäsen viimeisen kuolemattoman?" tai "Minä olen muuten varannut matkaan New Yorkiin" tai "Jokos olette sopeutuneet Tabloid-Hesariin".

Ja joskus voi kysyä suoraan itseä hämmentävästä asiasta. Jos on vilpitön ja tyylikäs, tuskin toinen loukkaantuu. Hyviin tapoihin ja etikettiin kuuluu, että pyrkii ylläpitämään tunnelmaa ja kantamaan vastuuta siitä, että ihmisillä on hyvä olla.

Aika epämääräinen vuodatus tästä tuli, mut mie oonkii hävettävä täti!