Iltapäivällä kotona keittiö pursusi äänten sekamelskaa: porukka odotteli meillä bigband-harkkojen alkua. Leivät katosivat nälkäisiin suihin ja tunnelma oli iloinen.
Käväisin eduskunnassa ja katselin pääministeri Kataista, joka pursusi enemmän energiaa kuin muistinkaan. Ja puhui viisaita muun muassa työstä: enemmän pitäisi olla aikaansaamista kuin ajankäyttöä. Mietin, miten hienoja naisia ja miehiä tuossakin talossa työskentelee: näin edustajat Sarkomaa, Lauslahti, Matikainen-Kallström, Satonen jne ja alakerrassa törmäsin vielä ulkoministeri Tuomiojan avustajaan, Tarja Kantolaan, jota arvostan kovin.
Illalla kipitimme pienimmäisen kanssa kaupungille. Neiti sai jo eilen uuden, kauniin, pitsikuosisen toppatakin ja myssykin oli uusi. Mieli oli siis hyvä. Tänään oli hankintaohjelmaan tullut koulun pyynnöstä ihka ensimmäinen kalenteri, johon voisi merkata läksyt ja muut tarpeelliset. Hienoa, että lapset opetetaan huolehtimaan asioistaan. Pääsee äiti aika helpolla, kun lapsi huolehtii usein minunkin menemiseni :-) Olimme jo kotimatkalla, kun teinimies soitti omalta kotimatkaltaan seurakuntahommista. Kaipasi seuraa. No mehän tapasimme kaupungilla ja kävimme vielä pitsallakin kolmistaan. Oli hienoa istua tärkeiden ihmisten kanssa jutustelemassa. Samalla minua ylipuhuttiin: pitäisi päästä kavereiden kanssa suksilla lappiin. Kyllähän mie muuten lupaisin, mutta kun oma nuoruus ja ne reissut tapahtumineen ovat tuoreessa muistissa. Toisaalta: fiksut ja kivat nuoret ansaitsevat pieniä mahdollisuuksia ja jos mukaan lähtee vahti, luulen homman toimivan.
Kotiin kävelimme vähän kiertotietä rantoja pitkin. Nuori mies kannusti pikkusiskoa nauttimaan kaupunkikävelystä: älä astu viivalle, kuljen muurilla jne.
Mie köpötin perässä ja mietin, että tällaisia iltoja lisää.
Hyvä päivä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.