Tasa-arvo on perusarvo. Tönijöitä hämmästelen

Tasa-arvoinen avioliittolaki on tulossa. Siitä iloitsen sydämestäni. Pride sen sijaan oli tänä vuonna silmissäni osalle ihmisiä vihakulkue. En halua osallistua sellaiseen.


Olen kovasti miettinyt suvaitsevaisuutta viime päivinä. Mieleeni on vahvasti muotoutunut surua "suvaitsevaisuuden" tuomasta jakamattomasta oikeudesta syrjiä.

En todellakaan halua mennä mukaan kulkueeseen, jossa kokoomuslaisuuteni mutta myös ikäni (niistä saa tosi kivoja yhdistelmiä nimitellessä) ovat tehneet minusta avoimen pilkan kohteen. Olen Hesarin ja ennen kaikkea kommentoijien mukaan paska, tyhmä, idiootti, eläkkelle joutava hautaan kuuluva vuonna 1967 syntynyt kokoomuslainen. Minulla ei ole omaa mielipidettä ja jos ajattelen jotain, se ei vaikeuta emmakarien ja sailaruuthien ja muiden yksisilmäisten "me olemme hyviksiä ja saamme puhua paskaa muista ihmisistä" -tyyppien tökeröä tönintää. Hehän määrittelevät hyvän ja pahan, ja vain heillä on tieto siitä, kuka ajattelee oikein ja kuka saa ajaa hyviä asioita. Pahikset eivät saa. Tietenkään. 

Ei siis tällä kertaa Pridelle, kyllä oikealle suvaitsevaisuudelle. Kyllä tasa-arvoiselle avioliittolaille ja ymmärrystä niille, joita muutokset pelottavat. Ja kunnioitusta niille hienoille kokoomuslaisille, ja vuonna 1967 tai ennen syntyneille, jotka iloisina puolustavat ihmisoikeuksia "väärin sammutettu" -tyyppien kitistessä. 


Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että oli kyse tasa-arvolain kannattajista tai vastustajista, molempien joukossa olisi syytä katsoa ensin ihan peiliin ja opetella toisten kunnioittamista.