Itsetunto, vaatimukset, laiskuus ja rakkaus. Kasvatus!

Terve itsetunto on parasta, mitä lapselle voi antaa. Tunnen suurta vastuuta siitä, että osaan antaa palautetta, joka rakentaa lapsilleni tervettä itsetuntoa mutta myös vastuuta omista tekemisistä. Onnistumisesta, epäonnistumisesta, työn tuloksista ja uskallusta vain ollakin.

Tänään lapsi halasi vielä iltarukouksen jälkeen ja kysyi, onko hän minusta hyvä. On on.
Rakastanko varmasti ja paljon?
- No olisinko pakottanut sut laskemaan noin paljon huomisiin kokeisiin, jos en rakastais?, kysyin.  Entä olisinko eilen kerrannut vielä viisi kertaa englannin kielen kuukaudet, jotta tänään sait kympin? Entä olisinko kiusannut vielä kerran vasemman käden pianoläksyllä?
Sanoi, että ei nuo niinkään todista rakkaudesta, mutta se kun keksin verrata vasemman käden peukkustaccatoja pöppeihin (Viivin ja Vagnerin ilmaus pierulle - varmat naurut lapselta) - se oli kyllä kuulemma rakkautta!
Olen joskus törmännyt siihen, että lapseni ei ole halunnut oppia jotain. Voi se toki johtua siitä, että hän ei ole pitänyt matikasta, soittamisesta tai käsityöstä, mutta joskus olen huomannut, että lapsi on pelännyt epäonnistumista. Se onkin yksi vaativimmista vanhemmuuden tehtävistä, että oppii kannustamaan toista yrittämään, saamaan tyydytystä onnistumisista ja kestämään tappiot.
Se on ihan oikeasti aikamoista. Kun tietää jo kolmannen kohdalla, mitä lapsen pitää sen kympin eteen osata. Ja täytyy ihan päättää, kuinka paljon sitten toista prässää. Ja kun lapsi on niin kovin kunnianhimoinen ja työteliäs, tää viimeinen. Mut missä menee se raja, missä kohtaa pitää vanhemman pysäyttää lapsen kunnianhimo? Miten suojella lasta itseltään ja vanhemman halulta tuntea onnistumista lapsen kautta?
Aina löytyy jotain opittavaa. Pianossa on paljon kiiniotettavaa, kun lapsi aloitti vähän muita myöhemmin. Aina voisi vielä kokeilla sitä vasenta tasaisemmaksi. Aina voisi vielä lukea kerran ne ruotsin sanat. Aina voisi vielä harjoitella spagaattia. Lätkänpelaaja voi oppia kierteen kätevämmäksi.
Vanhemmuus on toki sitä kun autetaan onnistumaan, mutta kyllä se on myös niin, että pitää osata lopettaa ajoissa. Ja jättää tilaa ihanalle laiskuudelle. Pyöriskelylle sängyssä, omille tarinoille, ihan vaan löhöilylle.Tietoisuudelle siitä, että lapsi kelpaa. Ihan omana itsenään.

Kuinka sitä osaa toista ohjata sekä kunnianhimoon että riittävään armollisuuteen. Ettei pieni sielu rasittuisi. Jotta tulisi onnistumisia. Jotta osaisi oppia. Ja onnistua. Ja lisäksi vielä rakastaa itseään.

Melkein sain hyvä äiti -mitalin

aamulla olin ihan lähellä hyvä äiti -palkintoa, mutta sitten totuus iski.

Nuorin oli menossa kouluun vasta kymmeneksi. Hänen luokkansa bändit esiintyvät Educa-messuilla ja päivä olisi pitkä.

Lapsi on ollut sairas ja siksi kaipaa vähän sellaista ylimääräistä(kin) paapomista. Minä laitoin ennen lähtöäni nukkuvalle valmiiksi aamiaisen: muroja ja viereen vitamiinin sekä jäillä varustetun juoman (että se olisi kylmä vielä nautittaessa).

Eteiseen asettelin lattialle järjestykseen takin, Rohkelikko-huivin, hanskat, saappaat ja pipon. Viereen laitoin repun ja sen päälle kännykkäpussin, jossa pieni raha.

Reppuun olin valmistellut eväät: kaksi kinkkuleipää, kurkunpuolikkaan, banaanin ja mustaherukkamehua. Puoli kympiltä soi puhelin. Lapsi oli löytänyt repun auottuna ja kinkkuleipäpaperit revittynä. Koirat olivat onnistuneet aukomaan vetoketjun ja täydellinen suoritukseni oli siis mennyttä.

Hätää ei toki ollut. Lapsi hoiti itselleen eväät ja lähti. Ja tiesi mennessään, että äiti oli välittänyt.

Mut hei. Mun mitali jäi saamatta. Epistä!

Metsäteollisuus vähenee. Surullista ja vääjäämätöntä

Metsäteollisuuden rakennemuutos on vääjäämätön. Paperin kulutus laskee. Minäkin käytän useammin nettihesaria tai tablettisovellusta kuin paperilehteä. Jälkikasvusta osa kirjoittaa mielellään vain koneella. Kynä ja paperi eivät innosta.
YLE kertoi tänään, että synnyinkaupunki on yksi paikka, johon leikkaukset iskevät.

UPM:n Jämsänkosken tehdas Kuva: Yle

"Metsäyhtiö UPM vähentää satoja henkilöitä. UPM sulkee pysyvästi Kaukaan paperikone 2:n ja Jämsänkosken paperikone 5:n. Lisäksi Britanniassa Shottonin tehtaalla suljetaan yksi paperikone.
Työpaikkojen määrä vähenee yhteensä yli 250:lla Suomessa.
UPM kertoi viime vuoden puolella alkaneiden yhteistoimintaneuvotteluiden päättymisestä tiistaina. Nyt ilmoitetut päätökset ovat osa UPM:n viime vuoden marraskuussa asettamaa 150 miljoonan euron kannattavuuden parantamistavoitetta.
Kaukaan paperitehtaalla Lappeenrannassa työtehtävät loppuvat 114:llä"
Lappeenrannasta kun olen, tämä uutinen aiheutti surua kahdella tavalla: vääjämättömän muutoksen ihmetyksen ja toisaalta kotikaupungin ihmisten puolesta.
Kaukaan tehtaan haju kantautui sopivalla tuulella meille kotiin saakka ja kun inhosin sitä, opin sanonnan "Raha haisee".
Isosisko ja isoveli kiusasivat aina kun ajoimme - silloin vielä pääsi - tehdasalueen läpi kohti Lauritsalaa. Hajun tuntuessa he sanoivat: "Hyi, Sanna!" kiusa oli kaksinkertainen, sillä olin paljon nuorempi ja suutuin joka kerta, kun tehdashan se haisi enkä minä ja lisäksi vielä kutsuivat Sannaksi. Sehän oli pahin loukkaus, mitä Sanna-KATRIlle voi tehdä!
Toivottavasti puuteollisuuspaikkakunta pysyy kuitenkin sellaisena myös jatkossa.

Yrttiaho hävetköön. Jääkärit olivat sankareita.

Sana jääkäri (saksl. Jäger, metsästäjä) merkitsee nopeasti liikkuvaa jalkaväkeä, jota tavallisesti käytetään tiedustelu-, hyökkäys- ja suojaustehtäviin.Lähtijöitä oli melkoinen määrä. Jääkäriliike oli (uhkakin)rohkeiden nuorten miesten henkilökohtainen uhraus. Lähes 1 900 ihmistä sai koulutusta tehtyään pitkän ja vaarallisen matkan. Heistä lähes 800 osallistui vielä Talvisotaankin ja peräti 50 teki sotilasuraa aina kenraaliksi asti. Puhumattakaan siitä, millaisena runkona he kaikki toimivat maamme itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolustajina.

Isosisoisäni teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä heti kansalaissodan loputtua Viipurissa. Hänen sukunsa ja jälkeläisensä saivat kärsiä pitkään syrjintää punataustan ja voittajan puolella olleiden pilkan vuoksi. 

Joku voisi ajatella, että syynä olivat muun muassa valkoisten puolella taistelleet jääkärit. Itse näen asian hyvin toisella tavalla.  Nuoret ylioppilaat lähtivät salaa Saksaan koulutukseen sata vuotta sitten oman ja perheen hengen ja turvallisuuden vaarantaen isänmaan puolesta. Ja palasivat sitten puolustamaan sen isänmaan rajoja.Meidän onneksemme.


Tänään nähtiin jotain käsittämätöntä. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on lähdössä Saksaan osallistumaan jääkäriliikkeen 100-vuotisjuhlallisuuksiin. Vasenryhmän kansanedustaja Yrttiaho ilkesi täysin yhteensopimattomasti rinnastaa kunniakkaan Jääkäriliikkeen ja raukkamaisia terroristijärjestöjä toisiinsa. Tällaiset uutiset saavat kerta toisensa jälkeen ihmettelemään, mitä jotkut ovat syöneet. Onko Yrttiaho oikeasti sitä mieltä, että murhaajat ja pelkurit, jotka tappavat tai ainakin haluaisivat tappaa ihmisiä valikoimattomasti heidän tehdessään työtään ja eläessään arkeaan, ovat verrattavissa omiin sankarinuoriimme vuosisadan takaa. Järkyttävää. 

Osallistuin isäni kanssa marraskuun lopulla Jääkäreiden juhlakonserttiin Finlandiatalolla. Konsertti oli pieni historiakatsaus Jääkäreihin ja Suomen tarinaan. Kunnioitukseni kasvoi entisestään. Metritolkulla. Luulen, että tietämättömyyttä jääkäreiden merkityksestä on aika paljon. Siitä voi lukea vaikka tämän linkin takaa. (Postimerkkifarssi) On myös ihmisiä, joille on tärkeämpää suitsia "turhaa" isänmaallisuutta ja hegemoniaa kuin ymmärtää, että ilman jääkäreitä Suomen historia olisi aika lailla erilainen kuin miksi se muodostui.

Yrttiaho hävetköön. Anteeksipyyntökin olisi kohdallaan.Ei niinkään Niinistölle kuin jääkäreille.

Hävettävätäti kypäräpoliisina vai ei?

Vein tyttären luistelemaan luokkakaverin kanssa.
Tosi kivaa, että Rautatientorilla jää on kunnossa, musiikki soi ja janoon saa kakaota. Veronmaksajan unelmapalvelu!
Paikalla oli muitakin 10-vuotiaita luokkakavereita. Vapulla ja kaverilla oli kypärät, neljällä muulla ei. No olivat kyllä parempia luistelijoita, mutta ehkä nyt olis kuitenkin hyvä pitää sitä kypärää vaikka muiden toilailijoiden varalta.
Sitä jäin miettimään, pitäisikö ottaa yhteyttä kypärättömien vanhempiin ja "Ilmiantaa" lapset. Ja samalla ikään kuin keittiön kautta herätellä vanhempia, jos eivät ole kypärää vaatineet.
Mutta sitten meni kukkahattukohtaus ohi. Hmm. Mun otteeni alkaa lipsua  :-)