Melkein sain hyvä äiti -mitalin

aamulla olin ihan lähellä hyvä äiti -palkintoa, mutta sitten totuus iski.

Nuorin oli menossa kouluun vasta kymmeneksi. Hänen luokkansa bändit esiintyvät Educa-messuilla ja päivä olisi pitkä.

Lapsi on ollut sairas ja siksi kaipaa vähän sellaista ylimääräistä(kin) paapomista. Minä laitoin ennen lähtöäni nukkuvalle valmiiksi aamiaisen: muroja ja viereen vitamiinin sekä jäillä varustetun juoman (että se olisi kylmä vielä nautittaessa).

Eteiseen asettelin lattialle järjestykseen takin, Rohkelikko-huivin, hanskat, saappaat ja pipon. Viereen laitoin repun ja sen päälle kännykkäpussin, jossa pieni raha.

Reppuun olin valmistellut eväät: kaksi kinkkuleipää, kurkunpuolikkaan, banaanin ja mustaherukkamehua. Puoli kympiltä soi puhelin. Lapsi oli löytänyt repun auottuna ja kinkkuleipäpaperit revittynä. Koirat olivat onnistuneet aukomaan vetoketjun ja täydellinen suoritukseni oli siis mennyttä.

Hätää ei toki ollut. Lapsi hoiti itselleen eväät ja lähti. Ja tiesi mennessään, että äiti oli välittänyt.

Mut hei. Mun mitali jäi saamatta. Epistä!