Arvelen, että siellä on vyötärö!

Haluan jakaa kanssanne tärkeän tiedon. Minulla on vyötärö. Se ei ehkä näy vielä muille, mutta huomasin asian kun oikein katsoin peiliin.

Kylkeeni oli ilmestynyt pieni lommo ja olen täysin vakuuttunut, että siellä jossain syvällä se vyötärö kyttää. Jännä juttu. Olin luullut, että kaksi vuotta sitten kadotettu ystävä olisi vain häipynyt ilman paluulippua, mutta ei. Se onkin ollut piilossa odottamassa hyvää hetkeä lupailla jälleennäkemistä.

Kaikki alkoi siitä, että ympäri vuoden ja vuorokauden auki oleva kuntosali ilmestyi lähelle. Itse asiassa se näkyy jopa meidän makkarin ja olohuoneen ikkunasta. Siinä on kuulkaa tekosyyt vähissä.

Pohdin asiaa joitain kuukausia. Aina vaan siirsin aloitusta. Minulla on runsaasti tuttuja, joiden kuntoilu on lähes ammattimaista. Siinä on pumppua ja pomppua ja salia ja maratonia. Itseäni ei mikään tuollainen innosta. Kipeytynyt niska ja kerran kiinni jymähtäneet lihakset kipupiikkikäynteineen pakottivat tekemään jotain.

Nyt olen kuitenkin käynyt kiltisti muutaman viikon ihan vain hiihtämässä Crosstrainerilla. Jotenkin se sopii meikäläiselle. Siinä näet tulokset näkyvät nopeasti. Ei tarvitse osata monia liikkeitä ja laitteita.

 Ja mikä parasta. Kun mukana on iPadi ja kuulokkeet, voi katsella Pressiklubia, Newsroomia ja Netflixin romanttisia elokuvia. Silloin ei edes huomaa, että kuntoilee. Ja kuten huomaatte, Hävettävä täti on kiitollinen vähästäkin menestyksestä.
Mitä sitten, vaikka ympärillä on kauheen paljon hoikempia, parempikuntoisia ja muutenkin varmaan vaan fiksumpia ihmisiä. On ihanaa antaa itselleen lupa  nauttia ja kelvata.

Aika kiva.