sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Onko tässä ruoassa....? Hankalaksi ilman omaa valintaa



Terveisiä SIlja Symphonyn risteilyltä. Lapsen eka matka ruokavaliorajoitteisena. Enpä ollut koskaan tajunnut, että on ihmisiä, joille muru ”tavallista” leipää tarkoittaa viikon kipuja, mutta nyt varjelen lastani sellaiselta. Kyselin ja tarkistin tiukasti, mitä suuhun saatiin. Keliakia on autoimmuunisairaus, jota sairastava sairastuu jopa parista leivänmurusta koviin vatsakipuihin ja -vaivoihin pitkäksi aikaa. Yhtään tavallista viljaa ei saa syödä. Se tarkoittaa eloa ilman Fazerin sinistä, mutta myös leipää, riisimuroja, lihaliemikuutiota, monia eineksiä jne.

Elämä muuttuu diagnoosin myötä, mutta terveys paranee. Näin on luvattu.  Takana on vaikeat ajat kivuliaan vatsan, tulehduskierteen ja hirmuisen sairauslomamäärän kanssa. Nyt oli kiva mennä kahdestaan vähän hulluttelemaan ja katsomaan erinomainen musikaali laivalla.

Lähdössä meni hyvin kun uudessa pastaravintolassa oli tarjolla herkullista GLUpastaa. Aamupala buffetissa oli pettymys. Leivät olivat kovia ja kuulemma pahoja, mutta sen pistäisin tottumattomuuden piikkiin.
Tukholmaan meistä ei ollut, vaan vaivat pitivät laivalla. Kun meillä on vielä aikamoisia ongelmia vatsan kanssa ja kivut ovat välillä myös kovat, luotimme lupaukseen, että laivalla on kaikissa paikoissa gluteenitonta. No nykyään ainoa päivällä aukioleva paikka on sushiravintola, josta ei sushia (siis gluteenitonta) saa päivällä. Muu tarjonta oli voileipiä ja kassan rouva totesi ystävällisesti, että gluteenitonta ei nyt ole. En antanut heti periksi vaan kyselin, saisiko jostain laivalta hankittua. Ei kuulemma.
Kävelimme neuvontaan ja kysyin, että mitäs nyt tehdään. Sieltä soitettiin vain pienen mutinan jälkeen jonnekin ja luvattiin meille leipä. Istuimme odottelemaan kun tyylikäs herra kävi kertomassa että nyt voimme käydä hakemassa syötävää myös pienokaiselleni. Ja siellä odotti hurjan herkullinen gluteeniton leipä runsaasti täytettynä. Kaiken lisäksi se tarjottiin maksutta ravintolapäällikön ohjeen mukaan. Tuntui ihanalta. Eihän se ole heidän vikansa, että jotkut myrkyttyvät viljasta, mutta nälkä tulee kaikille. Hienosti hoitivat asian.
Illalla kokeilimme buffet-ateriaa. Lasta suretti pastan ja lihapullien kielto mutta syötävää löytyi. Jälkiruoan kohdalla tuli sitten tenkkapoo. Kävimme lukemassa ainesosakirjaa todetaksemme, ettei mikään ihanista jälkiruoista sopinut lapselle. Tiskillä päivysti rouva, joka kävi kanssamme ystävällisesti kaikki jälkiruoat läpi ja huomasi lapsen surun. Rouva kysyi pöytämme numeron ja kas - pientä ihmistä ilahdutettiin hetken päästä lautasellisella tuoreita mansikoita. Lasta nauratti kun äitiä itketti. Ilosta. On tämä ollut sen verran haastavaa ja huimaa, että hyvä palvelu tekee hyvän mielen. Kiitos siis Siljan henkilökunta. Nyt on paljon rohkeampi olo jatkaa gluteenittoman elämän harjoittelua.