 |
| Www.helsinkikuvia.fi |
Aloitan tekstin klausuulilla. Teksti, sen sisältö, päätelmät ja aatteet ovat minun. Ne voivat poiketa vahvasti jopa läheisien sidosryhmieni kannoista, joita ei pidä eikä saa sotkea mukaan sillä me ollaan kaikki hyvinkin omanlaisiamme yksilöitä.
_____
Vaalit ovat ohi. Kokoomus selvisi valtakunnallisesti todella hyvin ja Helsingissä myös hienosti sikäli, että ryhmä on suurin ja pormestari tulee heiltä. Pidän tätä kaikkea yllättävänä, kun otetaan huomioon vanhemmat gallupit. Persujen vaikutus näkyy antaneen myös puhtia Kokoomuksen pitkään hiljaa olleeseen änkyräsiipeen, joka teki parhaansa aiheuttaakseen vaalien alla eripuraa ja tappioita. On myös huomattava, joillekin pettymykseksi,, että ehdokkaita kannustaneet ”Malmivaalilaiset” eivät ainakaan lisänneet kokoomuslaisia tukijoitaan, sillä uudessa ryhmässä on selvästi vähemmän Malmin asuntorakentamista vastustavia.
Vihreitten siirtyminen vasemmalle näkyi heidän tuloksestaan. Vasemmistoliiton peesaaminen menneellä valtuustokaudella näkyi varmasti vaalituloksessa ja Vihreät tippuivatkin melko kauas Kokoomuksesta vaikka toista ennustettiin. Siitä on kirjoitettu paljon, enkä taida osata paremmin.
Itselläni pehmeänä kokoomuslaisena, kuten uskon myös monella aiemmin Vihreisiin luottaneellakin olevan, on kaipuu Suomesta puuttuvaa liberaalia puoluetta kohtaan. Sellaista, joka ymmärtää taloutta, mutta puolustaa luontoa ja sosiaalista vastuullisuutta. Ja toisaalta julkisen ja yksityisen puolen yhteistyötä. Parhaimmillaan kokoomuslaisuus edustaa sellaista, mutta toki aina varauksin änkyröiden huutokuorosta.
Demaritkin uhosivat Kokoomuksen pudottamisesta kuntapolitiikan suurimman paikalta. Pääministeri Marinin lähes kiusallinen henkilöpalvonta ja voimakkaasti vasemmalle kääntynyt puolueen linja, joka syö myös omia, on hiljalleen näkynyt kannatuksessa. Silti tapahtuikin ihmepelastuminen ja Demarit tulivat kolmosiksi. Onnea siitä.
Kepu ei vieläkään kelpaa kaupunkilaisille. Sitä ei ihmettele kukaan ainakaan puolueen kampanjan painotusten valossa. Varmaan maanlaajuisesti kaupunkien demonisointi ”oikeiden ihmisten” asuinsijojen riistäjinä oli kuitenkin puolueelle hyvä vaihtoehto. Muualla se pelasti jotain.
———
Olin itse tukemassa joitain ehdokkaita. Teimme osavetämässäni kamppiksessa mielenkiintoisen kokeen. Lähes koko kampanjamme oli digitaalinen. Iso riski: Varsinkin kun jätimme myös videot pois sekä Instan ehdokkaan äänestäjien profiilista johtuen. Korona sai ryhtymään tähän hulluun kokeeseen. Noin viidentoista vaalit takana ja uutta oppii aina.
Ehdokas pääsi valtuustoon, mutta äänimäärä oli ehkä pienempi kuin mm. Mainonnalla saavutettu googlekattavuus on antanut aiempien vaalien perusteella olettaa. Meillä oli mahtava digintekijä omasta takaa ja hänen ansiostaan homma toimi kyllä hyvin.
Kävimme läpi äänien kertymistä. Uusia äänestäjiä oli tullut uusilta alueilta ja poistunut vanhoilta alueilta, joilla on aiemmin luukutettu ja korona-aikaa edeltävissä vaaleissa myös seisottu kaupan pihalla.
Ehdokastani auttoi hyvä maine ja se, että moni sanoi äänestäneensä häntä aikaansaamisen ja luotettavuuden vuoksi. Tekee vaan ei melskaa.
Siispä: Läpi voi mennä myös digikamppiksella. Se on kuitenkin riski. Perinteistä jalkatyötä tarvitaan jatkossakin ja sopiva mixi lienee paras.
Hooh. Kyllä vaalit on ihmisen, tuota noin, parasta aikaa!
