Tänään olen taas ihmetellyt näitä juttuja, joihin ihmiset
ottavat kantaa kun toinen kysyy.
Yksi kysymys koski sitä, joutuuko lapsi maksamaan
lahjaveroa, jos vanhempi ostaa hänelle osakkeita. Voi sitä vastausten määrää
ihan fiksuilta ihmisiltä. Joku väitti, että veroa menee vaan jos myy. Toinen
muisteli, että vuosilahjoituksella on jokin raja, kolmas vaan kertoi että
oishan se nyt väärin, jos menis veroa. Ja rahalahjasta vois kuulemma mennä. Jos
kysyjä noudattaisi neuvoja, hänen jälkikasvunsa voisi sitten saada mätkyjä ja
mutkia tulisi muutenkin.
Toinen kysymys koski kylpyhuoneen muutoksia. Jos ihan vähän
vaan korjaa, niin eihän se kai kellekään kuulu? Ja taas tuli juttua ihmisiltä.
Eikä kellekään esimerkiksi tule mieleen, että kaikista maalausta isommista
jutuista pitää ilmoittaa taloyhtiölle tai saada siltä lupa muutoksiin.
Kaikenlaista mutua lentää.
Sitten on se yksi naisten ryhmä, jossa kysytään aina, soveltuuko
jokin asu töihin/häihin/strippiklubille. Ja voi kuinka vahvasti siihen otetaan
jaa/ei/tyhjää täynnä –kantaa.
Hauskinta on, kun vastaat ja kerrot olleesi ko. alan säädöksen
kirjoittaja tai tekeväsi asiaa työksesi ja joku kommentoi heti perään, miten
hänestä se juttu olis kiva.
Auttaa muuten pahuksesti. Jos ei muulla tavalla niin opettaa
arvostamaan googlea.
Oikeesti. Jos tykkäät jostain tyypistä, pidä mölyt mahassa
kun se kysyy. Älä mee sekoilemaan sen seinälle.
