Nyt olen luovuttanut

Sitä on ylpeä omasta lakoonisuudestaan. Ja siitä, että ajattelee toimivan ratkaisun peittävän pian yhteiseen muistiin kirjautuneen odotuksen ja harmin.
Olen suhtautunut tähän hankkeeseen sillä lailla itseni etäännyttäen ja uskoen, että asiat lopulta ratkeavat. Nyt en enää usko.
Minun elämääni Länsimetro olisi vaikuttanut ratkaisevasti. Erityisesti nyt, kun en kesäisen olkavamman ja leikkauksen takia oikein pyöräile ja siis joudun autoilemaan töihin. (en uskalla mennä bussiin seisomaan, etten joudu pitämään kiinni kipeällä olalla).
Jos työ joskus valmistuu, ja Länsimetro saadaan käyttöön, se on toki hienoa. Mikään ei silti saa enää avausta tuntumaan juhlalta. Mikään ei saa unohtamaan tätä farssien jatkumoa.
Mikään ei lopeta surua yhteisten varojemme hukkaamisesta. Ja selvästi väärien yritysten ja osaamattomien projektinvetäjien työstä. Valheellisesta tiedottamisesta. Katteettomista lupauksista. HSL:n pakosta ostaa aina vaan jatkoaikaa busseille.
EIkä sekään enää naurata, että "tuttavan tyttären poikaystävä", joka tienaa opiskelurahoja metrovartijana, teilaa aina kaikki esitetyt aikatauluarviot. Hänen asiantuntijuutensa on suurempi kuin koko tuon valtavan rakentaja-armeijan ja muiden "ammattilaisten".
Herättäkää minut, jos tämä on joskus valmis.
Espoossa ja Helsingissä 15.9.2017
Hävettävä täti

Länsimetron alku uhkaa venyä jopa marraskuulle – metroa ei pystytty luovuttamaan HKL:lle tänään

Rakennusvalvonnan on vielä annettava hyväksyntänsä länsimetrolle ennen kuin se voidaan lopullisesti luovuttaa HKL:n käyttöön.

hs.fi

Pihatossa

Urani aikana olen työskennellyt avokonttorissa, jossa oli korkeat seinät ja omat karsinat. Samoin olen työskennellyt ihan oman huoneen rauhassa.
Nyt meillä on töissä modeni monitoimikonttori.(juu tiedän. Ne ovat menossa muodista pois jo) Tämä uusi ratkaisu on sellainen, joka on ehkä aika lähellä pihattonavettaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pihattonavetta). Nyt pitäisi oppia keskittymään tämän pihaton puitteissa. Sitä auttaa, että työtilat ovat yhdessä Suomen kauneimmista rakennuksista. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Dipoli_(kongressikeskus) )
Periaatteessa pihattokonttori on ihan hieno ratkaisu. Olet ikään kuin vapaa, mutta kuitenkin hirveän tarkasti säädelty. Omalla työpaikallani uusi pihatto on johtanut siihen, että nyt kukaan ei uskalla puhua. Kuiskaaminen on kyllä pelisääntöjen venyttämistä.
Kaikki kulkevat silleen pissi sukassa ja pohtivat, kenen tuntemattoman viereen tällä kertaa joutuu istumaan. Tiimikaverin saattaa löytää jostain ja hänelle voi sitten elehtiä, että mennäänpäs tuonne lypsyasemalla niin voidaan vähän ammua yhdessä.
Samalla sitä on kivasti karjakkojen ja muun lypsykarjan nähtävillä. Pöytien sivuilla ei ole seinämiä, sillä ne näyttävät sisustusarkkitehdin mielestä ikäviltä. Yksikään paikka ei ole sellainen, ettei selän takana kuljettaisi. Missään et saa kaivaa nenää tai kiskoa sukkiksia ilman, että kuusi ihmistä näkee.
Jos puhelin soi, pitää juosta koppiin, jonka "pöydälle ei mahdu kone ja paperit" ja jos puhelin soi monta kertaa, kunto todella kasvaa siinä päivän mittaan edes takaisin kipitellessä.
Asiantuntijat sanovat, etä nämä pihattokonttorit ovat kätsyjä ratkaisuja ja paikat eivät ole koskaan täynnä. Eivät varmasti, sillä moni meistä jää kyllä vapaaehtoisesti jonnekin muualle jos pitää saada työt tehtyä.
Silti olen sitä mieltä, että jos tiloja suunniteltaisiin hieman enemmän keskittymisen kannalta, nämä tällaiset ratkaisut eivät ole vielä aivan vanhentuneita. ja niillä on etunsa. Mm. tilankäytön tehostumisena. Hauska ihmiskoe ne ovat olleet joka tapauksessa.
ps. etsin tähän kirjoitukseen kuvitusta ja huomasin olevani taas kerran myöhässä. joku ehti minua ennen. Kuva sivulta https://www.arnoldsofficefurniture.com/cow-cubicles-v…/https: