Enpä olisi uskonut sinne päätyväni enkä varsinkaan asuntoautolla. Sitä ihminen määrittelee itsensä johonkin genreen ja minä olen määritellyt itseni pois karavaanarigenrestä.
Mutta niin vain vuokrasimme auton ja ajoimme Vaasaan, siitä yli Ruotsiin ja Skandien yli Norjaan.
Hieno keikka siitä tuli. Säät suosivat ja maisemat olivat kerta kaikkiaan uskomattomia.

Mutta eihän siitä mitään tullut, ajelusta ilman sivupeiliä.
Niinpä hommasimme kaksi meikkipeiliä ja teippiä. Ensin kokosimme sivupeilin rippeet ja teippasimme ne kasaan. Sen jälkeen asettelimme meikkipeilit (asiantuntevan...) tarkasti niin, että ylempi näytti kauas ja alempi auton takakulmaan. Eikös tullutkin hieno?
Kesti muuten kotiin asti.
Ja muita havaintoja matkalta: Norjalaiset ovat ystävällisiä. Lisäksi Norja on silmiinpistävän vauras. Keskellä korpea, Lofooteillakin taloihin on tehty elintasosiipiä ja pihat ovat kunnossa.
Lofooteista: Olimme vain suurella saarella, Andenesissa. Se ainakin oli todella kaunis paikka. Vuoret, ranta, meri, valassafari. Kaikki toimi.
Majoituksesta: matkailuauto oli ok. Sillä pääsi rannnalle majoittumaan ja kun kytkeytyi leirintäalueen sähköön, homma toimi. Hyvin olisi kuitenkin pärjännyt myös majoittumalla edullisiin huoneisiin.
Nuorista: meillä oli niitä mukana kaksi. Kumpikin viihtyi. Matka taittui rattoisasti asuntoautossa.
Mutta: ehkä se, että kuuntelimme Samuli Edelmanin KAravaanarin miljoona kertaa kertoo, että ihan meistä ei karavaanareita vielä saanut.