Pullea viisikymppinen astronautiksi? Tunnistammeko Biasimme

 Osallistuin tänään tilaisuuteen, jossa esiteltiin tasa-arvoisuuteen ja syrjimättömyyteen ja tiedostamiseen tai omien ennakkoluulojen tiedostamattomuuteen liittyviä asioita. Oiva, osaava esittäjä teki kaikkiin vaikutuksen. Lopussa hän näytti videon, jossa kotiin palaava astronautti ja koira tapaavat tauon jälkeen. https://youtu.be/TdMY-5J6CLk

Katsoimme ihanan videon ja alustaja kertoi, että oli huomannut olleensa ennakkoasenteellinen. Hän oli automaattisesti katsonut videon miestä ja miettinyt että ”miten se on noin lihava astronautiksi” ja tajunnut vasta sitten että palaaja olikin nainen. 

Yleisö yhtyi hihittelyyn. 

Yleisö yhtyi hihittelyyn. 

Tällaisena keski-ikäisenä naisena, joka on syönyt oman osansa suklaasta, minä ja pari työtoveria jäimme pohtimaan, että kun koko homma käsitteli ennakkoluuloja, jotain jäi hoksaamatta. (Eihän nyt kukaan varmaan pitäisi paksua ihmistä uskottavana) 

Usein sekä viiskymppisyys että paino ovat syitä ohittaa ihmiset. Tunnistammeko omat asenteemme oikeasti?

Kaikki muuttuu hyväksi.

 

Tänään, koronan keskellä, luettuani että koronan rajoitukset ja pelkokin jatkuvat pitkälle ensi vuoteen, koin jännän hetken. 

Olohuoneesta kantautuivat oman ja bonustyttäreni iloiset ja elämänmyönteiset äänet. 

 

Mietin että vaikka joskus ajattelin, ettei ihminen aina jaksa kantaa kaikkea tielleen osuvaa, silti:

Elämäni tänä kulkutautiaikana on itse asiassa koko ajan parantunut. Monesta syystä. Olen löytänyt uuden ilon, uuden tarmon, ja paljon tarkoitusta. Tunsin kiitollisuutta. 

Ihminen elää elämäänsä kaikkien tapahtumien keskellä ja harvoin ainakaan itse tulen julkisesti avanneeksi niitä asioita, jotka tuntuvat raskailta. Tai väsyttävät. Niitä on kuitenkin meillä kaikilla. Joskus enemmän. Jolla kulla vähemmän. 

 

Juliana Norwichlainen eli 1300-luvulla. Hän kohtasi mustan surman vaikutukset kolme kertaa elämänsä aikana.

Kärsimystä ei voi pyyhkiä olemattomiin, mutta voi tuntea, että joku on nähnyt sen ja kantaa sitä.

"Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi".

 

Tämän lauseen olen kuullut ensimmäisen kerran rovasti Olli Valtosen (vihkipappini) sanomana. Se on niin tärkeä. Niin kannatteleva, niin hyvä tie kiitollisuuteen.