sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Onko kaupunkipolitiikka työn välttelyä?

Keskusta julkaisi juuri sivullaan Kimmo TIilikaisen vahvan viestin siitä, että Helsingin pormestari tekee väärin puhuessaan kaupunkipolitiikkaa ja toimiessaan kaupunkien tulevaisuuden puolesta. (niissä muuten asuu todella suuri enemmistö suomalaista). Huomiotta on jäänyt, se, että kukaan ei vaadi maaseudun tai laajemman Suomen kurjistamista- vain Pääkaupunkiseudulle mahdollisuutta kehittyä ja päättää asioistaan tulevaisuutta rakentaen. Päin vastoin, koko Suomi menestyy yhtenä ja omilla alueellisilla vahvuuksilla kannattaa kilpailla - kansainvälisestikin.

Tulee mieleen viime kuntavaalit ja Tiilikaisen kampanja, jossa hän teki näkyväksi vihansa pääkaupunkiseutua kohtaan. Mainoksissa mies poseerasi mm. Jo suljettavaksi päätetyn voimalan hiilikasoja suremassa ja päivittelemässä. Tuli tunne, onko ehdokas lainkaan tutustunut kotikaupunkiinsa.
Nyt sitten moititaan kotikaupungin pormestaria siitä, että tämä keskustelee ja nostaa esille kaupunkien ja sitä kautta ihan meidän tavallisten suomalaisten tulevaisuuden ja hyvinvoinnin sekä maan pärjäämisen. 

On ilmeisesti rikos keskustella kaupunkipolitiikasta, kun just olis saatu niin mukavasti pitkään ujutettu maakuntahallinto käyntiin tosi laajana ja pystytty sulkemaan silmät maailmanlaajuiselta kaupungistumiskehitykseltä. Hinnasta viis, mut Hesa ei saa hyppiä Silmille.


Hävettävä täti toivoisi, ettei Suomenmaata katsottaisi kilpakenttänä. Osaamista on ympäri maata ja niin pitää ollakin. Lappi, Pohjanmaa, synnyinseutuni Etelä-Karjala, Turun seutu jne. Kaikilla on osansa annettavana. Sitä ei estettäisi kiihkottomalla kaupunkipolitiikalla.



Keskusta

perjantai 15. syyskuuta 2017

Nyt olen luovuttanut

Sitä on ylpeä omasta lakoonisuudestaan. Ja siitä, että ajattelee toimivan ratkaisun peittävän pian yhteiseen muistiin kirjautuneen odotuksen ja harmin.
Olen suhtautunut tähän hankkeeseen sillä lailla itseni etäännyttäen ja uskoen, että asiat lopulta ratkeavat. Nyt en enää usko.
Minun elämääni Länsimetro olisi vaikuttanut ratkaisevasti. Erityisesti nyt, kun en kesäisen olkavamman ja leikkauksen takia oikein pyöräile ja siis joudun autoilemaan töihin. (en uskalla mennä bussiin seisomaan, etten joudu pitämään kiinni kipeällä olalla).
Jos työ joskus valmistuu, ja Länsimetro saadaan käyttöön, se on toki hienoa. Mikään ei silti saa enää avausta tuntumaan juhlalta. Mikään ei saa unohtamaan tätä farssien jatkumoa.
Mikään ei lopeta surua yhteisten varojemme hukkaamisesta. Ja selvästi väärien yritysten ja osaamattomien projektinvetäjien työstä. Valheellisesta tiedottamisesta. Katteettomista lupauksista. HSL:n pakosta ostaa aina vaan jatkoaikaa busseille.
EIkä sekään enää naurata, että "tuttavan tyttären poikaystävä", joka tienaa opiskelurahoja metrovartijana, teilaa aina kaikki esitetyt aikatauluarviot. Hänen asiantuntijuutensa on suurempi kuin koko tuon valtavan rakentaja-armeijan ja muiden "ammattilaisten".
Herättäkää minut, jos tämä on joskus valmis.
Espoossa ja Helsingissä 15.9.2017
Hävettävä täti

Rakennusvalvonnan on vielä annettava hyväksyntänsä länsimetrolle ennen kuin se voidaan lopullisesti luovuttaa HKL:n käyttöön.
hs.fi

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pihatossa


Urani aikana olen työskennellyt avokonttorissa, jossa oli korkeat seinät ja omat karsinat. Samoin olen työskennellyt ihan oman huoneen rauhassa.
Nyt meillä on töissä modeni monitoimikonttori.(juu tiedän. Ne ovat menossa muodista pois jo) Tämä uusi ratkaisu on sellainen, joka on ehkä aika lähellä pihattonavettaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pihattonavetta). Nyt pitäisi oppia keskittymään tämän pihaton puitteissa. Sitä auttaa, että työtilat ovat yhdessä Suomen kauneimmista rakennuksista. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Dipoli_(kongressikeskus) )
Periaatteessa pihattokonttori on ihan hieno ratkaisu. Olet ikään kuin vapaa, mutta kuitenkin hirveän tarkasti säädelty. Omalla työpaikallani uusi pihatto on johtanut siihen, että nyt kukaan ei uskalla puhua. Kuiskaaminen on kyllä pelisääntöjen venyttämistä.
Kaikki kulkevat silleen pissi sukassa ja pohtivat, kenen tuntemattoman viereen tällä kertaa joutuu istumaan. Tiimikaverin saattaa löytää jostain ja hänelle voi sitten elehtiä, että mennäänpäs tuonne lypsyasemalla niin voidaan vähän ammua yhdessä.
Samalla sitä on kivasti karjakkojen ja muun lypsykarjan nähtävillä. Pöytien sivuilla ei ole seinämiä, sillä ne näyttävät sisustusarkkitehdin mielestä ikäviltä. Yksikään paikka ei ole sellainen, ettei selän takana kuljettaisi. Missään et saa kaivaa nenää tai kiskoa sukkiksia ilman, että kuusi ihmistä näkee.
Jos puhelin soi, pitää juosta koppiin, jonka "pöydälle ei mahdu kone ja paperit" ja jos puhelin soi monta kertaa, kunto todella kasvaa siinä päivän mittaan edes takaisin kipitellessä.
Asiantuntijat sanovat, etä nämä pihattokonttorit ovat kätsyjä ratkaisuja ja paikat eivät ole koskaan täynnä. Eivät varmasti, sillä moni meistä jää kyllä vapaaehtoisesti jonnekin muualle jos pitää saada työt tehtyä.
Silti olen sitä mieltä, että jos tiloja suunniteltaisiin hieman enemmän keskittymisen kannalta, nämä tällaiset ratkaisut eivät ole vielä aivan vanhentuneita. ja niillä on etunsa. Mm. tilankäytön tehostumisena. Hauska ihmiskoe ne ovat olleet joka tapauksessa.
ps. etsin tähän kirjoitukseen kuvitusta ja huomasin olevani taas kerran myöhässä. joku ehti minua ennen. Kuva sivulta https://www.arnoldsofficefurniture.com/cow-cubicles-v…/https:

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Älä kysy neuvoa Somessa




Tänään olen taas ihmetellyt näitä juttuja, joihin ihmiset ottavat kantaa kun toinen kysyy.
Yksi kysymys koski sitä, joutuuko lapsi maksamaan lahjaveroa, jos vanhempi ostaa hänelle osakkeita. Voi sitä vastausten määrää ihan fiksuilta ihmisiltä. Joku väitti, että veroa menee vaan jos myy. Toinen muisteli, että vuosilahjoituksella on jokin raja, kolmas vaan kertoi että oishan se nyt väärin, jos menis veroa. Ja rahalahjasta vois kuulemma mennä. Jos kysyjä noudattaisi neuvoja, hänen jälkikasvunsa voisi sitten saada mätkyjä ja mutkia tulisi muutenkin.
Toinen kysymys koski kylpyhuoneen muutoksia. Jos ihan vähän vaan korjaa, niin eihän se kai kellekään kuulu? Ja taas tuli juttua ihmisiltä. Eikä kellekään esimerkiksi tule mieleen, että kaikista maalausta isommista jutuista pitää ilmoittaa taloyhtiölle tai saada siltä lupa muutoksiin. Kaikenlaista mutua lentää.
Sitten on se yksi naisten ryhmä, jossa kysytään aina, soveltuuko jokin asu töihin/häihin/strippiklubille. Ja voi kuinka vahvasti siihen otetaan jaa/ei/tyhjää täynnä –kantaa.
Hauskinta on, kun vastaat ja kerrot olleesi ko. alan säädöksen kirjoittaja tai tekeväsi asiaa työksesi ja joku kommentoi heti perään, miten hänestä se juttu olis kiva.
Auttaa muuten pahuksesti. Jos ei muulla tavalla niin opettaa arvostamaan googlea.
Oikeesti. Jos tykkäät jostain tyypistä, pidä mölyt mahassa kun se kysyy. Älä mee sekoilemaan sen seinälle.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

14 syytä välttää kävelyä, autoilua ja pyöräilyä



Oletko liikenteessä? Olet lähtökohtaisesti väärässä. Häpeä. 


Olen koonnut tähän viime viikkojen parhaat kommentit somevirrasta ja lukijakommenteista kaikken tasokkaimmista nettijulkaisuista.


  1. Päätit sit pysyä pyörän päällä tässä tietyömaan kohdalla. No kyllähän minä mielelläni hyppään tonne kaivantoon sua väistämään. 
  2. Päätit sit pyöräillä tässä jalkakäytävällä. Kiva. Tokikaan en säikähtänyt ja onhan tässä tilaa. 1,5 metriä meille kaikille
  3. Päätit sit soittaa kelloa jalankulkijoille kun pyöräilet jalkakäytävällä.
  4. Päätit sit ajaa kahta viittä tåstå vihreän valon houkutteleman kävelijäjoukon läpi. Ihan kiva.
  5. Päätit sit , että kiemurtelet aikasi ja sitten väistät vastaantulijoita osin oikealta ja osin vasemmalta? Jes.
  6. Pysäköit biilisi jalkakäytävälle/pyörätielle. Siis oikeesti. Pistä se pemarisi tai pakusi tien reunaan tai vie vähän kauemmaksi. Onko se tie pakko tukkia. Tämä on KELVI (kevyen liikenteen väylä), ei mikään pahuksen parkkis.
  7. Et sit pysähtyny päästämään mua tien yli suojatietä. Ok. Ei taida olla paljon aivoja sullakaan.
  8. Ajoit sitten suojatien eteen pysäköidyn auton ohi pysähtymättä. Oletko oikeesti niin murhanhimoinen vai vaan tyhymä. Juurikaan tuota helpompaa tapaa päästä joku arvottu  ja paahaa aavistamaton tyyppi henkestään ei ole.
  9. Päätit sitten avata sen oven selälleen tohon pyörätielle. Leffassa noin pysäytettäisiin pyöräilevä bandiitti. Minä nyt kuitenkin pysyisin mielummin hengissä.
  10. No aiotko ylittää sen tien. Vai jäitkö ihailemaan maalaustaidetta suojatien raitoja tuijotellen?
  11. Oikeesti. Syksy on ja pimeää. Päätit sit hypätä väylälle siitä autojen välistä. Miten olis edes heijastin?
  12. Päätit sit jäädä siihen suojatielle tonttikauppaa tekemään? voisitko nyt, p---hana pistää jalkaa toisen eteen.
  13. Ihan kiva, että ootte kävelyllä, mutta voisitteko pysyä pois pyörätien puolelta. Tuun aika vauhtia ja voi sattua…
Jää kotiin. 

 

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Koiran kuolema

Tyttö pitää pientä Tippeä sylissä. Eläinlääkärin piiikki alkaa tehota. Pieni keho rentoutuu. Silmät lupsuavat. Lopulta ne sulkeutuvat. Pää on painunut emännän kädelle. Lopulta kuono piiloutuu rakkaan ihmisen kylkeen.
Hengitys tuntuu vielä.
Eläinlääkäti tulee luoksemme ja laittaa useamman putkellisen lääkettä - yliannostuksen.
Hiljalleen hengitys lakkaa.
Sydänäänetkin loppuvat.
Pää retkahtaa.
Istumme siinä aikamme ja silitämme rutiininomaisesti pientä lämmintä ruumista.
Lopulta nostamme pienen karvakasan sylistämme. Sanomme hiljaa moi.
Lähdemme.
Se oli siinä.

-------------------------------

Tipen lopettaminen, piikki, lopullinen hoito. Eutanasia, kuten sitä kutsutaan, on kova ratkaisu.

Minä haudoin asiaa päässäni, sillä asia oli tulossa vääjäämättä eteen.

Ajattelin, että kolme villakoiraa voisi olla ihan ok jonkin aikaa. 

Aloin puhua uudesta pennusta. Mies ei oikein innostunut kolmannesta - hän kun taluttaa koiria todella paljon. Lapsi innostui. Kerroin miehelle, miksi haluan uuden koiran ja hän hyväksyi.

Tippe sai ison kohtauksen viime viikonloppuna. Lapsikin näki sen, mitä usein tapahtui öisin. Päätin, että nyt on aika. Miksi pitkittää sellaista, mikä on vääjäämättä edessä. Kerroin. Lapsi itki.

Varasin ajan. Ja kaikki kävi niin äkkiä.
--------



Nyt on hetken suru. Ensi maanantaina se liudentuu iloon. Tänään ostimme hihnan ja pannan, pesän ja pari lelua. Katsomme eteenpäin.


Pesä odottaa nyt uutta asukasta. Russelia.





maanantai 24. huhtikuuta 2017

Rakastan työkavereitani!



Jaa-a. Töissä sitä tulee usein vietettyä yli puoletkin valveillaoloajasta. Ja uskokaa pois, mä valvon paljon. 
Oikeasti. Tykkään työstäni, mutta tykkään lisäksi siellä monista ihmisistä. On ihana herra, jonka kanssa halaamme ja vaihdamme mukavia ajatuksia. On kivoja ihmisiä, joiden kanssa lounastaa.
Vaihdoin tänään meidän avoimessa väistötilassa pöydän paikkaa, kun aiemmassa tuuli niin kovaa, että takki ja huopa päällä ei tarennut. Työkavereita nauratti uusi paikkavalintani, kun kuulemma uusi sijaintini sopisi parhaiten vastaanottoapulaiselle tai respalle. Väittivät, että aamuisin siellä on jono odottamassa kun tulen.
No. Lähdin käymään palverissa ja kun palasin, olivat sitten koristelleet paikkani. Kyllä ei mikään harmita, kun on näin mukavaa väkeä ja voi aina nollata mukavien ihmisten kanssa:

Yleisilme oli kyltein koristeltu















Uusi titteli
Jonotuslippuautomaatti