Lastenklinikalla on ammattilaisia ja välittämistä

Uudesta lastensairaalasta puhutaan paljon ja toivon suurta menestystä keräykselle. 
Kirjoitan tätä tekstiä Lastenklinikan päivystyksen tv-tilassa. Taas on mennyt 5 tuntia ja edessä on vielä ainakin 16 tuntia tämän talon sisuksissa.


Nyt olikin jo mennyt vuosi edellisestä käynnistä.Aiempina vuosina olin täällä vähän jatkuvasti. Tuntui, että meidän perheelle olisi voinut varata ihan oman huoneen....

No joka tapauksessa: en ole kertaakaan kohdannut ikäviä ihmisiä täällä. Joskus väsyneitä, usein kiireisiä, mutta aina välittäviä ja vastuullisia. Vanhempana arvostan myös sitä, että oma asiantuntemukseni lapsen tilanteesta tunnustetaan. Täällä kerrotaan myös ihan kaikki, mitä haluaa kysyä.

Tarvittaessa rakennetaan punainen tai sininen kipsi tai tuodaan jotain tosi piristävää hengitysvaikeuksista ilahduttamaan.

Eihän tänne kukaan halua, mutta jos täällä on pakko olla, näin on hyvä.

ps. samaa en sanoisi Hartmanista. Mutta se on ihan toinen tarina. Eikä kovin kaunis. 

Romanipäivänä muistin jotain

Yksi Facebook-kaverini ja entinen kolleega oli kirjoittanut muiston romanipäivän kunniaksi. Mieleeni nousi myös muisto. 

Lappeenrannassa oli paljon romaneja lapsuudessani. (tietenkin heitä kutsuttiin mustalaisiksi, ilman sen kummempaa ajatusta halventamisesta) Itse törmäsin heihin lähinnä silloin kun äiti kävi heidän kanssaan kauppaa. Meillä oli kauniita pitsiliinoja, joita rouvat myivät ovelta ovelle. 

Mutta se muisto: 

Kanssani oli yläasteella noin vuosina 1980-1981 Tamara-niminen tyttö, joka näytti jo kolmentoista vanhana naiselta ja teki perheen kanssa tanssilavakeikkoja. Hänessä oli karismaa ja hänen lauluäänensä oli hieno ja tumma. Musiikinharrastajana vähän kadehdinkin häntä.
 
Muistan myös hyvin, kuinka me aina ärsyynnyimme siitä, että rehtorimme kannusti Tamaraa kun hän kävi koulua ja hoiti hommat asiallisesti. Meistä se oli tosi väärin kun kukaan ei kehunut meitä samasta. 

Nyt aikuisena minun on sanottava, että Tamara on tullut monta kertaa mieleen ja lisäksi rehtorin toiminta, jonka olisi voinut luokitella - ei ehkä  positiiviseksi syrjinnäksi - mutta meille kaikille malliksi toiminnasta, jossa muutama ystävällinen sana oli tärkeää sanoa ja tuotti tulosta.

(Ja vanhoille lappeenrantalaisille tiedoksi: Rehtori oli tietysti Jaakko Orkamaa, joka oli myös Kristillisen liiton valtuutettu. )

Hävettävä täti toiminnassa. (Muiden lapsia on kiva kasvattaa, mut itse olen ihan kauhee)

On yksi asia, jota en suvaitsevaisuudessa ja sopeutumisessa ymmärrä. Miksi ihmiset saavat riehua ja ennen kaikkea antaa lastensa riehua ihan miten vain ilman, että siihen puututaan. Ja nyt en tarkoita, että haluaisin ravintoloita, joihin ei päästetä lapsia. En. Haluaisin vain lapsia, joita voisi viedä mukanaan ravintolaan ilman, että muilta menee huumorintaju. . (ja mulla onkin. Useimmiten on mennyt hyvin. Joskus on joku näyttänyt mieltään sohvalla makailemalla tms. "hauskalla" tavalla, mutta sen voin sanoa, että jos joku on häirinnyt naapuripöytiä, se on ehkä ollut äiti...)

Tänään osallistuin lasteni kanssa harrastuksen kevätesityksen harjoituksiin. Tulevaan kokonaisuuteen kuuluu sekä yhteisiä, että vähän isompien lasten solo-esityksiä.

Olen osallistunut tähän harrastukseen kauan ja meillä on yhteisössä ollut hyvä, kurinalainen meininki, jossa lapset kunnioittavat omaa ja toisten työtä. Nyt huomasin, että mukaan oli tullut uusi joukko vanhempia, jotka eivät olleet sisäistäneet tätä toimintatapaa.
Kun yhteisesityksiä oli jo työstetty, välillä tuli solistien vuoro. Ja kas kummaa. Pienimpien lasten vanhempien mielestä oli ihan oikein, että pikkupiltit pölpöttivät ja kävelivät kun toiset tekevät sydänverellä omaa, keskittymistä ja pokkaa vaativaa osuuttaan. En nyt tarkoita mitään apinamenoa, mutta kun harjoitus oli kaikuvassa kirkossa, vaikutelma oli tosi hälyisä.

Harjoituksen vetäjällä oli täysi työ omissa tehtävissään ja niinpä pystyyn nousi .... HÄVETTÄVÄ TÄTI/äiti omassa persoonassaan. Kerroin, että nyt ei saa metelöidä, ja lasten on opittava olemaan hiljaa ja kunnioittamaan muiden esiintymistä. Hiljaista tuli. Se äiti, jonka lapsi on jo useamminkin mennyt lavalle tai kiljunut hauskasti (ilman että äiti vie häntä ulkopuolelle rauhoittumaan) kesken muiden herkän esityksen, mulkaisi minua.

Kiittämässä kävi yksi äiti: se, jonka lapsi oli tullut pahiten häirityksi. Muut naureskelivat, että minä se olen aina rohkea ja uskalias.

Paras oli teini-ikäisen tyttären kommentti. Hän totesi, että minun puheenvuoroni oli tärkeä, mutta olisi kiva, jos sen olisi esittänyt jonkun toisen äiti. :-D Ja taas kerran totean, että enhän itsekään aina ole täydellinen, mutta tää rooli on niin mua :-)

Joukkoliikenne, pyöräily, asukaspysäköinti, mielipideterrorismi: Helsinki on meidän kaikkien, pöntöt!

Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisia. Jokin aika sitten järkytyin kovasti luettuani nuoren vihaisen valtuutetun blogia, jossa hän määritteli kaltaisensa 30 km tunnissa keskustassa kaahaavat fanaatikkopyöräilijät hyviksiksi. Ne, jotka eivät puolusta ko. tyypin ja hänen kaveriensa ainoaa oikeaa näkökantaa, ovat pahan valtakunnan edustajia. (hih, nyt blogia on vähän siistitty. Oppii se outokin käytöstapoja)

Haluan nyt vaan sanoa, että voihan hitsinpimpula tätä Helsingin hitihatijipheitä. Autoilla ei sais ajaa maan päällä ja alle ei sais rakentaa tunnelia. Sellaiset ratkaisut, joissa etsittäisiin oikeasti kaikkien etua, tuntuvat olevan vaikeita. Kummallista ajattelua, että joko pitää olla pyöräilijä tai autoilija, mut ei voi olla sekä jalankulkija, pyöräilijä, autoilija että vielä joukkoliikenteen käyttäjäkin. 

Asukaspysäköinnin hintaa halutaan nostaa huimasti. Paikan vaan jos sattuu löytämään, siihen ei pääse kuin maasturilla ja lumiketjuilla autoa rikkomatta. (Aina on pönttöjä pysäköijien joukossa, toki) Niillä, jotka eivät asu keskustassa on jännä käsitys siitä, että keskustassa asuva ei saisi omistaa autoa tai ainakin siitä pitäisi maksaa kamalasti jotta muut kuin keskustassa asuvat pääsisivät meidän asuinkaduillemme rellestämään: 
Ensinnäkin, myös lähiöissä pysäköidään kaduille - maksutta. En ole silti ehdottamassa maksua lähiöihin vaan pidän normaalina, että ihmiset asuvat ja ajavat. 
Toiseksi: Jos keskustassa rajoitettaisiin myöhempään ja aikaisempaan ei-asukasparkkia, paikkoja olisi ihan kivasti. Ja samalla myös pienen hetken pysäköinti vaikkapa kivijalkakauppoihin onnistuisi sekä autolla että julkisilla ja fillarilla kivemmin. 

Nyt halutaan haittamaksu nastoille pääkaupunkiseudulla.Putsaisvat talvella kadulta lumet niin mä ajaisin vaikka kesärenkailla, kele. 

Ens viikolla alkaa tosin pyöräily aina kun mahdollista. 

Me ihmiset olemme nimittäin sellaisia, että toimimme eri tilanteissa erilaisilla, kulloinkin tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Kaikelle ja kaikille pitää olla mahdollisuuksia. 

Pyöräily suoraan sanottuna pelottaa minua hieman. Aiempien kokemusten perusteella tiedän, että vaarallisia eivät ole autot vaan nuo alussa mainitsemani tilannetajuttomat kaaharit, joiden vauhti sopisi maantielle, bussit, joita on välillä keskustassa ihan liikaa ja sellaiset pyöräilijät, jotka eivät välillä autoile ja tuntevat liikenteen pelisääntöjä heikosti.