Siemen tuo jännitystä elämän kevääseen

Olen taas seonnut, sillä aion pyörtää päätökseni rauhallisesta ja stressittömästä keväästä.
Käyn huomenna hankkimassa kylvömultaa ja siemeniä.
Olen siirtolapuutarhuri ja tykkään tosi paljon puuhailla palstallani kesäaikaan. Kotona meillä ei kuitenkaan ole viherkasveja, sillä muistan muutamia tosi traumatisoivia kokemuksia armomurhista pitkään kituneille kasveille, jotka ovat ennen ratkaisevaa hetkeä näyttäneet toivovan äkillistä poismenoa.

Aina helmi-huhtikuussa alan pohtia, pitäisikö kylvää ja kasvattaa itse taimia. Sillä lailla voi tuntea itsensä ikään kuin hyväksi ihmiseksi ja kunnon kansalaiseksi.
Usein päädyn kokeilemaan.
Jos olen järjissäni, keskityn johonkin helppoon ja kasvatan samettikukkia, krasseja tai  tuoksuherneitä, joista minäkin saan aikaan vankat taimet kesän kaunistukseksi. Niitä olen kasvattanut niin aiemmille parvekkeille kuin pihallekin ja tuntenut pienen ihmisen suurta ylpeyttä. Joskus joku tomaatintaimikin onnistui.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mielummin ostan tarimitarhalta valmiin, jo tuottavan yksilön, josta saan sitten ne itsetuntoa kohottavat 20 kypsää hedelmää ennen syksyn kylmiä.

"Kukkakaaliakin olen tomaatin ohella kokeillut, 

mutta siitä en, 

kuulkaa, halua puhua enempää."

Jos olen järjissäni, keskityn johonkin helppoon ja kasvatan samettikukkia, krasseja tai  tuoksuherneitä, 

On sanottava, että pääasia parvekkeelle, pihalle tai ikkunalle kasvattamisessa ei olekaan sadossa vaan siinä, että saa jännitystä elämään. Koskaan ei tiedä, mikä menee pieleen: homehtuvatko taimet, kuolevatko ne kuivuuteen, hukkuvatko liikaan kasteluun vai katoavatko vaan jotenkin, koska mokasin.... no jossain.
Se on kuulkaa niin, että kaupasta ostamalla ei samaa saa koettua.