Minulta kysyttiin tänään, mistä Sanna-vihani kumpuaa, kun olin iloinen siitä, että Demarien puheenjohtaja vaihtuu. Kysyjä tarkoitti ilmeisimmin SDP:n istuvaa puheenjohtaja, toimituspääministeri Sanna Marinia.
Kysymys on minulle outo. Kun aatteiltaan hyvin voimakas persoona astuu puolueeen johtoon, on selvää, että se näkyy. Sanna Marin on leimallisen vasemmistolainen, aina aggressiivisyyteen asti. Se on ok, mutta olen kyllä surrut sitä, miten paljon se on vaikuttanut oman puolueeni ja demareiden väleihin. Eräs Demari on minulle joskus jopa arvellut, että Marinilla on jokin nuoruudesta kumpuava syy suorastaan vihata Kokoomusta. Se selittäisi kuvaani hänestä.
Erilainen poliittinen näkemys johtaa siihen, että vaikka molemmat, Marin ja minä, haaveilemme oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, näkemyksemme oikeudenmukaisuudesta ja keinoista saavuttaa sitä eroavat toisistaan melkoisen runsaasti.
Puhe suomalaisen tulonjaon epäreiluudesta ei tavoita minua kuin aivan ylimmän tulodesiilin allekirjoituskorvauksineen, kultaisine kädenpuristuksineen ja holtittomine palkkoineen. Jos kyse on palkkatulosta, näitä huimia korvauksia kyllä sitten verotetaankin sen mukaan.
Heikoimmista huolehtiminen kuuluu ihmisyyteen ja juontaa kohdallani kristillisestä arvopohjasta. Samoin luonnon viljely ja varjelu. Miten huolehditaan, se on jo hyvä kysymys. Onko ratkaisu lisätä budjettia kaikkialle, missä näemme huolenaiheita? voisiko asioita tehdä fiksummin, voisiko jotain jättää pois kun uutta tarvetta tulee tilalle? Minusta niin voisi ajatella. Sanna Marinin politiikan näkemys on hyvin erilainen.
Itse edustan poliittisesti keskusta-oikeistolaisuutta ja melko arvoliberaalia kansanosaa. Olen surrut poliittisen tilamme kaventumista. Yhtäältä niin maamme laitaoikeisto kuin oman puolueenikin laitaoikeisto haluavat tiukkoja ja repiviä toimia. On vaikea olla samaa mieltä Ilmastonmuutoksesta, työvoimantarpeesta (lue maahanmuutto), yhteiskunnan uudistumattomuudesta. Toisaalta Demarien vasen laita ja Vasemmisto ovat viljelleet tarinaa kaltaisistani pahan valtakunnan esikartanon ylläpitäjinä. Keskustelu on tässä jaottelussa ollut hyvin voimakasta. Itse olen kokenut, että SDP:n viime vuosien virallinen linja on ollut entistä vahvemmin mukana tuollaisessa asennemaailmassa. Huolimatta siitä, että yhteistyötä on tehty ja hyvääkin saatu aikaiseksi. Ja saadaan vieläkin kunhan vähän rauhoitutaan. Ja kaikki lakkaamme demonisoimasta toisiamme.
Sitten edelliseen hallituskauteen. Se alkoi Demarien voitosta nyt eduskunnasta pudonneen!!! Antti Rinteen johtamalla Hallituksella, jonka johtoon Marin nousi hetken kuluttua. Kovin vähän ehdimme nähdä hallituksen politiikkaa ennen kuin kriisit alkoivat.
Sanna Marin veti hallitustaan ja johti Suomea upeasti läpi kriisiaikojen. Hän jaksoi seisoa suoraselkäisenä ja kestää koronan kertautuvat ongelmat. Hän osoittautui myös oivaksi johtajaksi sodan aikana. Jämäkäksi ja rohkeaksikin. Ilman loppuvaiheen Hornet-mokaa antaisin hänelle tästä täyden kympin.
Olen kovasti ihmetellyt ja surrut kaikkia asiattomia kommentteja häntä kohtaan. Uskomatonta tuubaa ovat jutut kassaneidistä, huulipunahallituksesta, naisen alentaminen. Toivottavasti tällaisesta vihasta "vastapuolta" kohtaan päästään joskus utopiassa eroon. Osansa vastaavasta asiattomuudesta ovat saaneet kyllä aiemmatkin pääministeritkin. Silloin kyse ei ole ollut naisvihasta, jota nyt nähdään kaikessa ”Sanna-vastaisuudessa”.
Olen edelleen poliittisesti keskusta-oikeistolainen ja sellaisena iloitsen, jos arvostamani SDP saa nyt hieman avoimemman ja ehkä meidänkin suuntaamme katsahtavan puheenjohtajan. Sitä emme vielä tiedä. Aika Näyttää.
Toivon hyvää yhteistyötä puolueiden, kuten Demareiden ja omani, Kokoomuksen välille. Se ei ole vihaa. Varaan myös itselleni oikeuden olla edelleen eri mieltä politiikasta niin naisten kuin miestenkin kanssa. Meillä on kaikilla parannettavaa.
Lisään vielä, että luotan Petteri Orpoon, joka on rauhallinen ja asiallinen politiikan ammattilainen. Hän on myös paineistettuna ja arvosteluryöpyssä johtanut puolueensa kolmeen vaalivoittoon, vaikka koirat ovat haukkuneet hänelle ja karavaanilleen.
