Kun tuossa toisaalla tulin pohtineeksi poliittista tilannetta, muokkaan tähän vähän omia ajatuksiani näkyviin.
On selvää, että vaikka kukin puolue nimeää ministerinsä, oli virhe, että Junnila pääsi ministeriksi asti.
Vaikea tilanne hoitaa, mutta selvästi kulisseissa on käyty vääntöä hallituksen kasassa pysymistä tavoitellen. Onneksi päästiin nyt tänne asti.
Miten tähän on tultu ja miksi olemme tämän hallituspohjan kanssa harjoittamassa yhteiskuntapolitiikkaa?
On surullista, että väistyvä demarien pj Marin on halunnut vastakkainasettelua ja luonut sitä Kokoomuksen kanssa aina vihaan saakka. Sinipunayhteistyö on joskus toiminut hienostikin ja olisi voinut tuoda hyvää. Ehkä vielä joskus.
On myös surullista joidenkin kokoomuslaisten kritiikitön into Persu-yhteistyöhön ja uho.
Ja surullista on, että hallituskumppani hivutti ministeripaikalle äärioikeistolaista aatetta - kuten sekin että Kokoomus jätti oven auki tällaiselle. Miksi? Ehkä siksi että hallituksen muodostaminen on haasteellista vaihtoehtojen puutteessa.
Toivon kesän vähän rauhoittavan oppositioon joutuneiden vihaa ja antavan hallitukselle aikaa saada työtä käyntiin.
Asian laidalta: olen ollut ilahtunut seuratessani Petteri Orpon tyyliä viime aikoina. Toivon, että hänellä on tilaa vielä keskittyä varsinaiseen työhön tässä huudossa.
