Ennen vaaleja pohdin mm. jälkikasvulleni, että jos Kokoomus menee hallitukseen Persujen kanssa, voi tilanne olla minulle ylipääsemätön. Ja hurjaa tästä on tullut.
Vaalien jälkeen eräs demarien taustavaikuttaja sanoi, että Persuista on tullut pysyvä osa politiikkaa ja yhä enemmän yleispuolue. Ja että heidän kanssaan on opittava toimimaan.
Persut ovat kuitenkin juuri sitä, minkä kaikki ovat tienneet, ehkä pahempia. Hehän eivät vedä takaisin tai häpeä linjaansa. Kuvaavaa ovat monien haastateltujen Persujen lausunnot siitä, että kaikkihan nyt kirjoittelevat vihaisena nettiin kaikenlaista.
Silloin kun netin kanavat aukesivat, kehoitettiin ihmisiä nimettömänä tai muuten netissä kirjoittaessaan pohtimaan, voisiko kirjoittamansa sanoa toiselle ihmiselle päin kasvoja. Siitä seurasi tuon porukan ylpeys siitä, että uskaltaa sanoa mitä vain missä vain kelle vain ja kenestä vain. (Tosin vastaavaan olen nettikeskusteluissa törmännyt Kokoomusta vihaavien keskustelijoiden huudosta vaikka itselleni).
Olen koko ajan puolustanut ja puolustanut omaa Kokoomustani tämän hallituksen alkutaipaleella. Puolustan edelleen, sillä ajatteluni yhteiskunnan kehittämisestä on puolueen linjassa silloin kun liberaaalit, sivistyneet ihmiset puhuvat. Eikä vaihtoehtoja oikein ollut, mikä muuttunee demarien johdon vaihduttua.
Ei se perussyy äänestää ole mihinkään kadonnut. Pidän tärkeänä että sanotaan ääneen, mitkä arvot ihmisten, luonnon jne. osalta ovat omia. Kun puolue voitti omalla linjallaan vaaleissa, olen halunnut tukea johtoa, jotta se voisi hallituksessa työskennellä.
Nyt on kyllä rikkinäinen olo. Vaikka haluan miten löytää positiivisuutta, ei tätä kestä mikään moraali.
Pj. Purra ei edes halua muuta kuin kriisiyttää tilanteen ja saada puolueelle marttyyrin sädekehän. Ja hämmentää soppaa ja pitää huolta niistä monstereista, jotka taustalla huutavat.
En ryhdy neuvomaan ratkaisussa, mutta toivotan viisautta ja rohkeutta ja kestävyyttä teille, jotka olette polttopisteessä.
