Joitakin vuosia sitten valmistelin Aallon aiemmalle rehtorille tulevaisuuspainotteista esitystä ja silloin hän halusi nostaa esiin muutoksen merkitystä ja sitä, miten muutos on kiihtyvä ja noussut keskeiseksi vaikuttajaksi maailmassa. Muutos ei ole koskaan ollut näin nopeaa kuin nyt eikä se ole nyt yhtä nopeaa kuin tulevaisuudessa.
Aamun Key-note-speaker totesi, että tulevaisuus on siitä jännä, että sitä ei ole vielä tapahtunut. Hän sanoi tämän vakavissaan ja kyynikko minussa hieroi käsiä mahdollisuudesta viisastella.
Mutta kun aloin kirjoittaa pikkusukkelaa päivitystä, totesinkin, että tämä itsestäänselvyys on hirveän tärkeä asia muistaa. Mietin tätä paljon työelämän ja omani kaltaisen vaativaa asiantuntijatyötä tekevän ihmisen näkökulmasta.
Sitä emme tulevaisuusesitystä valmistellessamme tienneet, että muutos tulee olemaan niin ennakoimatonta ja sen lähteet ja moottorit tulevatkin aivan muualta kuin oletimme: vaikka Trumpista, koronasta, Brexitistä, raaka-ainepulasta, työmatkailun muutoksesta, oletetun hieman abstraktisti muotoillun digiloikan tulemisesta arkipäiväämme hetkessä.
Työelämämme muotoutuu ja muuttuu kaiken tämän vaikutuksesta. Hybridityö oli hieno termi jo kauan sitten, mutta nyt me teemme sitä ja sen evoluutio on nopeampaa kuin koskaan uskoimme. Me olemme vauhdilla oppineet yhdistämään etäilyn, etäkokoukset, nautinnolliset elävät kohtaamiset toimistoilla, kahviloissa, missä vain.
Jotkut meistä nauttivat mahdollisuudesta vältellä monitoimitoimistojen hälyä ja rauhattomuutta Itse nautin siitä, että minulla on kotona työpöytä, jota ei tarvitse pakata ja tyhjentää ja samalla kadottaa sitä langanpäätä, johon tarttuisin seuraavana aamuna. Olen saanut käyttööni taas oman työhuoneen tai "ankkuripaikan".
Koti ei tientenkään korvaa sitä, että tiimin ja sparraajien kanssa pitää aika ajoin puhua. Omassa työssäni minä ja kollegat olemme usein hyvinkin itsenäisiä ja meiltä odotetaan kykyä nähdä paljon ja ymmärtää tulevaa.
Fyysinen etäisyys on hyvin vaativa asia. Monitoimitoimistossa huomaan käyneen niin, että kun sen luvattiin lisäävän "satunnaisia kohtaamisia", omalla kohdalla olenkin kauempana "asiakkaistani" eli johdosta. Saleissa ei löydä etsimäänsä henkilöä ja usein me vetäydymme piiloon kokoushuoneisiin levottomilta työpisteiltä. Vaaditaan aktiivisuutta ja kykyä lukea erilaisia signaaleja jos haluan tehdä työtäni asioita oikeasti edistäen. Sparraus on aika välttämätöntä. Usein puhuessa tämänhetkisitä ajatuksista ja suunnitelmista tai tulevaisuuden kysymyksistä pelkkä kiteyttäminen ja lyhyt keskustelu luo struktuuria kokonaisuuden muotoiluun. Ja tulevaisuuteen valmistautumiseen.
