Istun taas seurakuntaneuvoston kokouksessa. Lähdin kolme vuotta sitten ehdolle ja teemani liittyivät uudistumiseen ja rohkeuteen vaikka tämä jäsenyys oikeuttaa lähinnä hallinnolliseen päätöksentekoon.
oli tänään esillä. Kritisoin vahvasti sitä, että kaikki vahvemmat kannat: esim. sosiaalinen eriarvoisuus, kannat rasismiin, ilmastonmuutos sanana jne. oli kätketty jonnekin teksteihin.
Kyllä meillä on paljon haastetta jos kirkko haluaa olla hyvän puolella. Pitää olla rohkeampi. Pitää uskaltaa ottaa kantaa.
Ja tämän kaiken sanon tiedostaen sen, että kirkossa on kovin erilaisia näkemyksiä poliittisesti, uskonnollisesti jne. näistä kaikista.
Joukko Helsingin seurakuntien kirkkoherroja julkaisi kannanoton, jossa tuomitsivat rasismin. Mielipidekirjoituksen mukaan kirkko Helsingissä pyrkii yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Kirkko
haluaa puuttua rasismin ja vihapuheen syihin sekä ja auttaa niistä
keskustelemista. Tärkeää on huomata, ettei rasismi ole kohteensa syytä. Kiitos siitä.
Kerta toisensa jälkeen julkisessa keskustelussa ja nykyajan tärkeimmässä vaikutuskanavassa, Twitterissä kirkosta eriytyneet ihmiset arvostelevat kirkon oikeutta ottaa kantaa. Sitä arvostelevat myös kirkon jäsenet, jotka pelkäävät rohkeutta.
Minä uskon, että kirkon sanomalle evankeliumista on ominaista ja tärkeää rohkeasti puolustaa ihmisyyttä. Rohkeasti ottaa kantaa sen puolesta, että hyvää kannattaa puolustaa pahaa vastaan. Rohkeasti viedä tärkeitä asioita.
Olen iloinen siitä, että lämmin ja kaikille avoin oma kirkkoherrani on myös rohkea ja toimii tyylikkäästi tässä elämässä ja yhteiskunnassa.
