Huomioita ja oppeja hiihtoloman menoliikenteessä

Aamulla klo 5:30. Paikka: kodin edusta. Henkilöt: me ja tuntemattomaksi jäänyt lapsiperhe
Laahustamme jonossa kohti autoa. Askeleet kaikuivat kerrankin hiljaisella Helsingin keskustan kadulla. Kaikki on pakattu, käsissä autoreppu, läppärilaukku ja beautybox. Kulman takaa kävelee perhe. Lapset ovat pieniä ja väsyneitä, mutta määrätietoisia. Se on, selvää, että reissulla on kohde. En koskaan saa tietää, mikä, mutta vaihdamme katseen äidin kanssa.

Klo 10:11. Paikka Juvan ABC. Henkilöt Tuntematon pääkaupunkilaisperhe matkalla tuntemattomaan lomakohteeseen.
Palaamme autollemme aamupalan nauttineina. Olen jo toteuttanut itseäni Marimekossa ja mies on kestänyt sen upeasti. Mikään ei pilaa hyvää tuultamme. Itselläni soljuu jo miesie-kieli suusta kuin lasna ollessa.

Lastautuessamme autoon, viereen sujahtaa toinen. Vanhemmat purkautuvat etupenkiltä. Takapenkiltä ei tule ketään. Lopulta perheen isä Ärjyy: "Eikö noi idiootit jos ala tulla" Äiti katsoo miestään lempeästi ja kertoo lasten laittavan kenkiä jalkaan. Näyttää siltä, että lomafiilis ei ole vielä tasoittanut stressiä ja tilanne jää päälle, kun jatkamme matkaamme.

klo 12.  Meitä miehen kanssa naurattaa, kun katsomme eteen ja taakse. Siinä me kaikki etelän immeiset ajamme jonossa sukset katolla. Iloisina loman alusta. Jono etenee reippaasti ja pysähdyksillä kaikilla on vapaa-ajan urheilulliset asut. Autot kuraantuvat. Uusi jono odottanee perillä autopesulassa.

klo 15. Kajaanin  ABC:lla lounastaessa ei tapahdu mitää suuria. Niinpä kirjaan sieltä vain havainnon, joka voisi koskea kaikkia pysähdyspaikkoja. Laittakaa niitä pistokkeita pöytien lähelle. Moni meistä tarvitsee läppärin laturia tai puhelimeen virtaa. Tuollainen olis hieno juttu. Ja toinen asia. Voisiko sen käsienpesuautomaatin lämmön säätää jonnekin jääkylmän ja ja kiehuvan välille. Kumpikin ääripää on toki elämys.

Klo 18:45.Lopulta matkamme tärkeä kalkkiviivojen pysähdys. Kuusamon Prisma. Jännittävä kohde, jonne me kaikki tähtäämme. Viime vuonna olivat aloittaneet sen remontin juuri kun lomalaiset saapuivat.  Ei tainnut myyntipiikki saavuttaa potentiaaliaan.
Nyt kurvaamme parkkiin noin 10 auton letkassa. Kaupan urheiluosastolla saan huippupalvelua polvitukea ostaessani. Suurin osa elintarvikkeista ja karkeista löytyy. Kärry täyttyy ääriään myöten, kuten kaikilla muillakin lomalaisilla. Kaikki tulevat perille yhtä aikaa.
Ehdimme kassajonoon viime tingassa, sillä peräämme muodostuu koko kaupan takaosaan ulottuva juna täysiä ostoskärryjä välissään pikaiseltaan kauppaan erehtyneitä paikkakuntalaisia. Takanamme tunnelma kiristyy.
Edessä ostoksiaan mättää kolme naista neljästä kärrystä. Heillä on kuulemma mukanaan kolme miestä ja kahdeksan teiniä. Se on helppo uskoa noin 10 minuutin kassa-asiointia seuratessa.
Keski-ikäisen naisen hermo pettää jossain jonon perällä. Hän tulee tuohtuneena puhuttelemaan kassalla työskentelevän lukiolaispojan.
Puhuttelu sisältää ohjeita henkilökunnan mitoituksesta ja arvioita Prisman johdon kyvyistä. Poika kuuntelee kohteliaasti ja hoitaa samalla reippaasti työtään.
Ensimmäisen kommentoijan päätettyä puheensa, seuraava rouva saapuu paikalle ja on jo tärinäraivossa. Hän kuitenkin päättää kassapojan ripityksen ohjeeseen. Pojan tulee kertoa esimiehelleen valituksesta ja jonojen pituudesta,  mutta sanoa, ettei vika ole pojan vaan hänen pomonsa. Poika on edelleen kohtelias viilipytty. Ihailen hänen asennettaan.
Mätämme oman kärryllisemme pullistelevalle hihnalle. Mies pakkaa ja minä hoidan kerrankin maksun. Toivotan lopuksi pojalle voimia. Hän katsoo minua hetken silmiin. Yhteisymmärryksen merkiksi.

Lopulta olemme perillä Konttaisenrannassa Rukan läheisyydessä. Ihana rauha. Odotettavissa on sielun ja sydämen lepoa sekä lounas- ja hissijonoja. Mies aikoo vetäytyä laduille. Siellä on rennompaa. Kuulemma.

Matkalla kiitämme: Seurueen asennetta. Suomalaisia ihmisiä. Lomatunnelmaa ja Spotifya sen ylläpitämisestä. Samoin kiitämme Marimekon myyjää ja Kuusamon Prisman henkilökuntaa. Myös jonokäyttäytyminen menoliikenteessä ansaitsee pisteet.
Moitimme: mielikuvituksettomuutta, joka ilmenee ABC-taukoina ja pistorasioiden puutetta.  Ja niitä viittä autoa, jotka ajoivat illalla vastaan valot päällä.

Ihana viikko edessä ja mielenkiintoinen matkapäivä takana.

Pitäähän sillä harrastus olla. Hävettävän tädin totuudenhetki

 Kyllähän lapsella nyt harrastus pitää olla. Parhaalla viisi. Riippumatta siitä, mitä lapsi harrastaa, vanhempien tehtävä on mahdollistaa, kannustaa, kuljettaa ja kustantaa. 

Jos lapsi kehittyy lajissaan ja vanhemmalla riittää tarmoa, kannattaa asioita pohtia myös syvemmältä. Harrastus on tärkeää, sillä se voi

• ·         Kehittää ajattelua ja kognitiota
• ·         Kehittää mielikuvitusta ja päättelykykyä
• ·         Antaa mahdollisuuden luovuudelle
• ·         Poikia kykyjä kohdata monenlaisia haasteita ja
• ·         Tuoda puhdasta nautintoa.

 

Harrastukset voivat olla viihdyttäviä ja jännittäviä. Harrastukset voivat olla motivoivia ja rohkaisevia. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan nauttimaan siitä, mitä he tekevät. Lasten harrastukset luovat elämän rakennuspalikoita. On hienoa auttaa lasta valitsemaan hyvä harrastus ja kehittää sitä ajan mittaan.
 

Hävettävä täti törmäsi nyt jännään. Olen ihan oikeasti sellainen musamamma. Ja kulttuurimamma. Lapseni ovat – kaikki – laulaneet vuosia klassista, jazzia ja tehneet muuten musaa. Historioineet, kirjoittaneet. Sitten nuorin todella väänsi ja sai lopulta lopettaa vuosien pianotunnit. Eikä siinä kaikki. Nyt hän yllätti minut tässä elämässä. Ilmoitti, että aloittaa jalkapallon. JALKAPALLON. 

Siis minähän vihaan potkupalloa. Vihaan kentän reunoja. Ja oon silti,  hei, tietysti tosi oikeasti ja aidosti ihan innoissani. Lapsi sanoi, että haluaa olla osa joukkuetta. Se on jotain niin vierasta ja jännää minulle, että en voi muuta kuin mennä virran mukana ja kiinnostua.

Olen aina halunnut lasteni tietävän, että otan heidän harrastuksensa tosissaan. Välitän, miten menee. Sen sijaan en ole kyennyt sellaiseen ihan viimeisen tason ammattilaistasoiseen valmentavaan vanhemmuuteen. (Vaikka ystäväni muuta väittävät…) Jotkut ystäväni ovat siinä hyviä. Heidän lapsensa saavat mitalleja ja pääsevät pitkälle. 

Omani löytävät tiensä sieltä, mitä valitsevat. Ja hyviä heistä tulee. On tullut jo nyt.

Tavataan meillä, ei ravintolassa

Kyläily on kivaa. Minusta on mukava istua jalat ristissä ystävän sohvalla. Ihan liian vähän tulee tavattua ystäviä.

On ihanaa, kun tuttu pariskunta soittaa kasilta, että voitaisiin tulla teille puoliltaöin. En ole hirveän kummoinen kokki, mutta kyllä se on mukava jotain pientä laittaa. (Usein laittaa miehenikin) ja viiniä meillä on aina.

Oman sohvan ääressä on kiva jakaa asioita. Ne tulevat paremmin ja aidommin eteen kotona. 

Iltakävely jälkeen ystävä saa tulla meidän kaaokseen teelle. Kavuta kenkäkasan yli sisään ja jutella meidän kaikkien kanssa. Lapset ja nuoret tykkäävät jutella ja kertovat joskus asioita, joita en muuten kuulisikaan.

Tänäänkin meille tulee vieraita. He olivat huolissaan, ovatko meille vaivaksi. Jos mentäis ravintolaan, ettei meidän tarvitse panostaa. Hei, kuulkaa. Tää on meille elämän juhlaa!


Tervetuloa ystävät! Vaikka yllättäen.