Toka kierros 5: Uusi onni tanssimalla ja tahtomalla

Uuden onnen löytäminen on haasteellista. Kirjoitin jo aiemmin netistä ja baareista. Oikeasti se oikea voi löytyä mistä vaan. Se vaatii rohkeutta. 

Se vaatii myös luottamusta.  Luottamusta niin itseen kuin toisiin ihmisiin.

Varsinkin naisia syytetään tai ihan vain kuvaillaan katkeriksi, haluttomiksi uskaltamaan ja avautumaan. Mutta oikeasti: kyllä aikuiselta vaaditaan aika paljon, että pettymyksen jälkeen, uuden elämän järjestyttyä uskaltaa antautua uuteen suhteeseen. Sekoittaa kuvionsa. Päästä ihmisen, jolla on erilainen historia, osallistumaan omaan elämään ja ratkaisuihin. 

Teppo ja Raisa uskalsivat.

Teppo on korkea-arvoinen ja arvostettu virkamies. Liitto entisen vaimon kanssa kariutui syihin, joista emme nyt mainitse sen enempää. Lapset ovat aikuisia.

Yksinäinen elämä oli Tepon mielestä ikävää ja hän kaipasi rinnalleen naista. Erään kerran Teppo joutui majoittumaan suomalaisessa hotellissa. Illalla tie vei hotellin ravintolaan, jossa olikin käynnissä naistentanssit.

Teppoa lähestyi tyylikäs, sopivanikäinen nainen. ”Miksei”, Teppo mietti ja lähti toki kohteliaana, kun kerran haettiin.

Tanssilattia olikin äkkiä houkutteleva paikka. Nainen, Raisa,  oli älykäs ja tuntui oikealta käsivarsilla. Raisa kertoi olevansa myös pääkaupunkiseudulta,  ja joitain pidempiä seurusteluja lukuunottamatta ”tällainen vanhanpiianpuolikas”.  Raisa oli lääkäri ja itsenäinen nainen. Juuri sopiva statuksellisesti, muun habituksen ja selkeästi hyvän kunnon ohella. Teppo päätti ottaa riskin ja antoi Raisalle käyntikorttinsa. Vähän nainen säpsähti sen luettuaan, mutta pokka riitti tasa-arvoisen keskustelun jatkamiseen.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin Teppo ja Raisa ovat vakiintunut pari. Tapasimme vasta illallisilla ja he kertoivat, että elämä paranee vuosi vuodelta, Heillä on ollut rohkeutta tehdä valintoja ja viisautta nähdä vaivaa. 

Mutta miten, siitä myöhemmin.

-------

Toka kierros 4: Baarista parempaa tai edes lämpöä?

Sitten on ystäväni Hanna.
Hanna on erittäin lahjakas, sosiaalinen ja holtittoman ´kilpailuhenkinen. Kävi kuitenkin niin, että Hannan ja hänen miehensä tiet erkanivat aika ikävästi.Hanna hoiti kuitenkin koko ajan työnsä upeasti, kehittyi, kuntoili. Oli hyvä äiti. Lapset kasvoivat ja saivat kukoistaa äidin avulla.
Hanna ei masentunut. Mutta jotain hänelle tapahtui.

Menimme yhdessä Einoon. Hanna ja hänen ystävänsä, myös naisjohtaja Minna, ikään kuin uudestisyntyivät.

Asento vaihtui, rinta kohosi ja silmät toimivat kuin tutkana. Sopivat miesryhmät bongattin ja nämä kaksi ihanaa naista menivät lähes kilpaa parhaita kohti. Ei aikaakaan kun sopiva kumppani sille keikalle oli löytynyt.

Minnalla oli tapana viedät löytönsä läheiseen hotelliin. Joskus hän oli sitten vähän katuva ja raahautui hieman häpeillen kotiinsa.

Hanna ei varonut näin paljon. Hän vei saaliin kotiin. Ja tapailin monia näistä vielä useamman kerran perästäkin päin. Me muut ihmettelimme sitä, miten vahva hän oli. Kantoi kaiken tuon mukanaan. Ja piti lukua kaikista onnistumisista. Uskoi olevansa ihana nainen. Ja olikin.

Ei Hanna kuitenkaan sellaiseksi jäänyt. Aikanaan hänestä tuli taas ihan tällainen tavallinen. Ja oma itsensä. Silti kadehdin vieläkin tuota puoliröyhkeää kykyä tehdä itsestään jotain haluttavaa ja näyttävää.

Tuota vaihetta kutsutaan usein nimillä sekoilu, baarivaihde, bailukausi, jakorasiavaihe jne. Mutta paikkansa silläkin varmaan on.