Onnellinen muksu

Rötkötin hetken nukkumaan käyvän lapsen vieressä.  Sain vuoden naurut hänen jutuistaan. Melkein 11-vuotias, huumaavan älykäs tyttö on ihan huippuhauska.
Minä: Sä oot kyllä aikamoinen kakara.
Tytär: En oo, kun mä oon ihana ja onnellinen muksu. (suuret käkätykset päälle)
Jäin miettimään meidän juttuja ja lapsen onnea tai elämäniloa. 

Onnellinen lapsi on filosofisesti ajatellen vaikea käsite. Mitä on onnellisuus? Pitääkö lapsen elämän olla kaunista joka hetki vai mitä se on.

Onnellinen lapsi saa olla lapsi. Kaikkine kotkotuksineen, vastuineen, kehitysvaiheineen. Sellainen kuin hän kussakin vaiheessa on. Eikä muuta.  Lapsessa on luonnollista hyvää, jonka uskon kehittyvän jos lapsen antaa kukoistaa.

Onnellinen lapsi tietää olevansa rakastettu. Hän on sitä ehdoitta. Tapahtui mitä vaan ja silloinkin jos äiti ärähtää, hän tietää, että rakkautta on ilmassa.
Omat lapseni, varsinkin kaksi nuorinta, ovatkin joskus kasvattaneet minua hyvin rakentavasti konfliktitilanteissa. Heillä on luja usko siihen, että keskinäinen rakkautemme kantaa.

Onnellinen lapsi tulee kuulluksi. Hän saa sanoa mielipiteensä ja sitä kunnioitetaan. Mutta ei se silti mene aina läpi. Ja silloinkin onnellinen lapsi kokee, että hänen sanoillaan on joka tapauksessa merkitystä. 

Onnellinen lapsi on riippumaton, tavallaan itsenäinen. Hän uskaltaa tehdä omia valintoja ja olla riippumaton kavereistaan ja vanhemmistaan omissa valinnoissaan. Tämä on mielestäni yksi haastavimpia asioita. Samalla kun ollaan riippumattomia, yhteisymmärrys on tärkeää ja kunnoitus. Se, että voidaan jutella asioista rauhassa. Ja että nostamme asioita esiin jo ennen kuin ne tapahtuvat. Silloin on myös tilaa omalle harkinnalle ja valinnalle.

Omanarvontunto onkin ihmiselle tärkeä.  Lasteni kohdalla olen tosi iloinen siitä, että he uskaltavat tehdä omia valintojaan.Luottamus syntyy siitä, että lapsi ja nuori tietää olevansa itse se, joka valitsee oikean ja väärän. Tietää saavansa anteeksi erehdykset, mutta hänen kanssaan on myös etukäteen puhuttu siitä, että valinnan ollessa kohdalla on tiedettävä kuka on ja osattava tarvittaessa sanoa ei.

Ja tästä päästään siihen että onnellinen lapsi hyväksyy epätäydellisyytensä. Oli se sitten koulunumero, iso virhe tai häviö kisassa. Hän tietää olevansa silti tosi ihana ja rakastettu. Onnellinen ja ihana muksu.Tavoitteita pitää ja saa olla. Kunhan ne ovat sellaiset, että ne jaksaa kantaa.

Ja viimeisenä: onnellinen lapsi ei pelkää. Hänellä on hyvä olla.

______________________

Lisäisin vielä, että minä olen hyvin onnekas äiti. Minulla on ihanat lapset, joita on helppo rakastaa, ja jotka uupumatta kehittävät minusta parempaa ihmistä. Kiitollisuus on läsnä.