Kinkkaamaan

 

Seuraa minulle harvinainen fyysiseen harjoitteluun liittyvä tarinointi, joka päättyy kinkkaukseen. Aloitin edellistalvena (lue kuukausi, puolitoista sitten), porraskunnon kohotuksen.

Me asumme neljännessä kerroksessa, aluksi kävelin portaat vähän nopeammin. Sitten aloin kävelemään metron liukuportaissa, se kävi vähän voimille. 

Nyt pienessä ajassa harpon kotona kaksi askelta kerrallaan, kohta kokeilen kolmea. (Juu ei oo kaunis näky…) Metron portaat pääsen jo melkoisen ripeästi, en ehkä kovaa juosten mut kuitenkin.

Muistin yht äkkiä Lappeenrannan kotikatuni Mäkikadun päässä olleet portaat, jotka johtivat kohti Myllysaaren uimarantaa, ehkä noin 4 kerrosta.

 

Ne oli kiva ajaa pyörällä alas tai usein harppoa muutamaan kertaan. Mieleen nousi, että osaamatta asiaa arvostaa myös kinkkasin ne usein ylös. Ei tehnyt tiukkaakaan. Lasketellakin saatoimme yhdellä suksella ilman tuskaa. Eikä sitä silloin tajunnut arvostaa erityisesti.

 

Muistin tuolloisen kinkkauksen ja pohdin, pääsisinkö vielä treenaamalla tavalliset portaat vaikka kesän lopussa sillä menetelmällä. Kokeilin. Kolme meni mut tuntui tosi vaaralliselta. 

 

Tajusin, että en osaa enää kinkata kunnolla edes tasaisella. Päätin harjoitella sitä kävelyillä, vaikka on tosi noloa jos joku näkee. Ruutuja en ehkä piirrä mut välillä kyl harjoittelen jos ei ole kauheasti yleisöä.

Oikeasti haluan päästä vaik elokuussa sen kerroksen ylös. Haluaisiko joku lähteä harjoitusjänikseksi? Kannustetaan toisiamme. Viimeistään signeeraamalla toistemme kipsit.

Vähän arvoista ja sivistysporvariudestakin

 

Mielestäni oman poliittisen urheiluseurani saama vahva mandaatti edellyttää, että kannamme vastuuta laajaa arvopohjaa kunnioittaen. Muistaen, että Kokoomus on palkansaajapuolue, kantaen vastuuta heikoimmista ja katsomalla tulevaan päätöksien seurauksia pohtien. Seurauksia ihmisille.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tarvitsemme tulevaisuutta varten vahvaa ohjelmatyötä. Tarvitsemme myös pehmeyttä ja tarvitsemme hieman hengähdyksiä päätöksentekomme vauhdissa.

Pidän tärkeänä, että kuulemme ja kuuntelemme. Siitä olen ollut aina ylpeä Kokoomuksen toiminnassa. Tällä hetkellä meidän viestistämme erottuu melko vahvana vauhti, mutta minusta on tärkeää, että meidän osaavat, kokeneet ministerimme saavat perille sen, mitä tavoitellaan. Nykyisten ja tulevien suomalaisten hyvinvointia. 

Ja ehkä toivoisin yksittäisten ihmisten tilanteeseen vahvempaa huomiota. Että oikeasti oltaisiin näkyvästi kiinnostuneita yksilöidenkin selviämisestä, viestistä nousevan massojen ohjauksen sijaan.

Haluan myös sanoa ääneen, että sivistysporvari on vielä olemassa, hän on ollut ehkä hieman levossa, mutta ei hän kuollut ole.