It doesn't take a village. Ota vastaan mitä vaan.

Poika oli jättänyt koulurepun kaapin sijaan yläasteen käytävälle ruokailun ajaksi. Seuraus: kirjat löytyivät siroteltuina sinne tänne. Historiankirjaa ei koskaan löytynyt ja uusi piti ostaa.

Nuorille tuli vähän kiistaa. Seuraus: yhden pojan pipo sullottiin lumihankeen, rikottiin, sotkettiin.

Nuoriso halusi käydä välitunnilla tupakalla kun se on niin kovin hienoa. Naapurissa asuva vanha herra huomautti asiasta ja kertoi, että tupakointi toisten ovella voi myös aiheuttaa allergiakohtauksen. Seuraus: herran ikkunoihin heiteltiin kiviä ja summeria rimputettiin jatkuvasti. Kun nämä sinänsä ihan tavalliset pojat saivat rangaistuksen, he katkeroituivat herralle oikein kunnolla.

Päiväkodin hiekkalaatikolle jäi pieniä muovisia hahmoja. Hahmot "löysi" kolme tarhakaveria. Vanhempia ei ollenkaan häirinnyt se, että kyseessä oli toisen vanhemman lapselleen ostamat tavarat. "eihän meidän lapsi voinut tietää, että nämä ovat jonkun toisen. En ymmärrä, miksi ne pitäisi ottaa häneltä pois"

Opettaja päätti kerätä puhelimet lapsilta koulupäivän ajaksi turvaan koriin. Lapset paiskoivat puhelimia sinne huolimattomasti ja yhdestä halkesi näyttö. Kun onnettoman uhrin vanhempi varoitti vanhempia asiasta, yksi muista äideistä lähetti viestin, jossa haukkui kännykän hajoittajan vanhemman ja kertoi olevansa hyvin vihainen kun sillä tavalla hänen lapsensa syyllistetään.

Yhdessä kasvattaminen.on kadonnut ilmiö. Empatiaa ei tunneta. Jos joku yrittää vielä puuttua asioihin, ainoa tuki, jota hän saa on itseä fiksumpien ohje: vähemmällä pääset kun et puutu ja jos tuli kustannuksia, älä odota kenenkään osallistuvan niihin tai ottavan vastuuta.

Itse haen enemmän sitä, että kasvattajat ja kaikki aikuiset miettisivät, miten pilttien osallisuutta ja vastuuntuntoa lisättäisiin. Ei se hintalappu ole niin tärkeä. Tärkeää on välittäminen.